Maailman turuilla

Tanskassa on tullut harvoin käytyä, mutta nyt vierailimme Fanön saarella ystäviemme luona. Sää muuttui mukavasta kamalaan ja se ehkä innoitti minut ostelemaan villalankoja. Löysin tavattoman ihana pienen kaupan jossa myytiin lankasetteja shaaleihin. En kertakaikkiaan voinut vastustaa houkutusta. Taiteilijan töitä voi ihailla osoitteessa www.christel-seyfarth.dk

Shaalin tekoon hänellä oli monta hyvää vinkkiä. Aloitetaan tietysti alanurkasta, mutta heti kun voidaan, työ siirretään pyöröpuikoille. Kudotaa kahta lankaa yhtäaikaa ja värit vaihtyvat melkein satunnaisesti. Lopuksi työ leitataan auki ja tehdään reunat. Helppoa kuin heinänteko

Ostin vielä kaunista punaista lankaa villatakkiin, mutta sen teko saa odottaa seuraavaan talveen.

Tämän ohessa, aikana ja matkalla tein isälleni säärystimet, jaloissa huono verenkierto ja kesälläkin sääriä paleltaa.

Nyt istun onnellisena pilvessä ja tikkaan talvitikkaustyötäni. Toivottavasti se valmistuu Lapsettaa-näyttelyyn. Mutta pian on vedettävä haikkarit jalkaan ja lähdettävä valloittamaan uusia kohteita.

Yli puolen välin

Ryijyn teko etenee edelleen mukavasti, kun vain ehtisi tehdä. Lankaseoksia lakaa olla jo niin, että pääkin sekoaa. Mutta silti työ on kertakaikkisen ihanaa !

 

Puolet jäljellä:

Mettässä

Vaimon on hyvä sopivassa määrin tukea aviomiestä Tämän vuoden tuki oli se että tuin miestäni suunnistusharrastuksessa. Osallistuin siis Fin5 rastiviikolle Kisakalliossa. Yhdessä sveitsiläisen ystävättäreni kanssa juoksimme pitkin ja poikin metsää etsimässä rasteja.

Ensimmäisellä kerralla sijoituimme noin puoleen väliin. Koska laji on kuitenkin yksilölaji ja meillä kahden jalkaparin lisäksi oli kaksi silmäparia etsimâssä rastia, ei tulos ole vertailukelponen. Merkillepantavaa oli kuitenkin että hyvin moni ihan suunnistajan näköinen tyyppi kysyi meiltä neuvoa ja sijaintia kartalla. En tiedä vaikuttiko asiaan asiallisen näköinen Louis Vuitton olkalaukku, joka keikkui olkapäälläni vai se, kuinka suuntatietoisesti kirmasimme metsässä.

Seuraavana päivänä minulla ei ollut laukkua, eikä kukaan kysynyt enää neuvoa. Ja hyvä niin. Olimme helpoimmalla ja lyhyimmällä reitillä 77/87. Siis aika mettässä suurimman osan aikaa.