Pää pyörällä

Tänään sain mielenkiintoisen tilauksen, joka sai kyllä pääni pyörimään.

Joukko miehiä halusi antaa 50-vuotislahjaksi ystävälleen parisängynkokoisen tilkkupeiton. Aiheena moottoripyöriä ja Harley Davidson värejä. Mmmmm.... Kuten ruuasta voidaan sanoa, mielenkiintoista.

Yritin asettaa itseni lahjansaajan vaimon rooliin. Ilahtuisinko kovasti mieheni saamasta lahjasta. Yritin siis minimoida vahinkoa. Mustaa, harmaata, aavistus oranssia ja tietysti moottoripyöriä. Voisi olla ihan cool.  Oma kangasvarastoni ei ihan taipunut kyseiseen aihe- ja värimaailmaa, joten valitsin jo omasta mielestäni tyylikkäitä kankaita onlinesta.

Samaan aikaan kävin keskustelua tuleeko mukaan vintage pin-up tyttöjä vai ei. Ja keikutin venettä torkkupeiton suuntaan. Onneksi, onnneksi asiakkaan mieli muuttui ja sain tehtäväkseni luoda hauskan torkkupeitton, johon tulee makeita pyöriä ja tietysti vintage tyttöjä.

Kankaat on tilattu ja expressinä lähetetty, joten toivon saavani ne ennen juhlia.

Kuka haluaa nähdä kankaat, kun ne tulevat?

Renkaita

En millään ole malttanut pysyä pois Tilkkupajasta, vaan aloin jo leikata seuraavan peiton kankaita. Tässä näkyy ensimmäinen ympyrä. Jokaisesta valkoisesta nurkasta alkaa uusi ympyrä. En millään malttaisi nyt lopettaa ompelua, mutta pääsen vasta ensi vuonna seuraavan kerran Tilkkupajaaaaan!!!

Etenen asteittain, nimittäin pelkona on että siipaloin kaikki kankaat innostuksissani.

Nero on ottanut uuden heijastimen heti käyttöön. Heijastin toimii hyvin, kuten kuvasta näkyy.

Nero ja minä toivotamme tämän kuvan myötä Oikein Hyvää Joulua kaikille !

Patalappusia

Nämä tulevat ihan tarpeeseen. Voi olla, että huomenna syntyy aimo satsi lisää, oli näitä sen verran hauska tehdä. Mutta huomaa kyllä, että ovat itselletehdyt. Kantin nurkat on yritetty ommella kiinni ompelukoneella ja liitoskohta on ihan auki.

Täytyy huomenna ryhdistäytyä.

Vuoden viimeisiä tikkauksia

Voin sanoa, että vuoden pussukat on tehty. Vielä on joitain jäljellä, pääasiassa pieniä ja toistaiseksi en tee niitä lisää.

Myös kaikki joulukuusenalusmatot ovat menneet yhtä lukuunottamatta. Ja sekin on sellainen, että sitä voi markkinoida mattona, jossa on kuusenkoristeet mukana. Sen verran on iloisen värinen : D

Joulupeitot ovat kantattuna valmiita, molemmat saivat pehmeän villan vanukseen.

Helsinkipeitto oli tilaustyö ja lähtee eräälle nuorelle miehelle joululahjaksi. Kokoa oli reilu 2.4m * 2.4m . Tyyny tulee perässä ensi vuonna.

Hymyssä suin olen tikannut nuorille neideille tulevia peittoja. Mitä isot edellä sitä nuoret perässä. Tässä tapauksessa äiti saa mukavasti ompelurauhaa, kun tytär (4v) suunnittelee omaa pientä tilkkutyötä.

Tässä ensin äidin tekemä iso työ ja sanon että kamera ei ollenkaan imartele sen kauniita värejä.

Taustakangas on etualalla näkyvää suurta kukkaa,  kangasta on jatkettu raikkailla keltaisilla raidoilla.  Työ on tilaustyö, toivottiin keltaista ja pinkkiä.

Tikkauslanka on myös keltapinkkiä ja kuviona perhosia.

Tässä sitten tyttären (4v) työ.  Niinhän se on että nuorena on vitsa väännettävä. Tikkasin siihen hieman monipuolisempaa floraa ja faunaa. Takakangas on romanttisen ruusuinen.

Olen tullut siihen pisteeseen oman työni osalta, että minun pitää alkaa miettiä työn todellista värimaailmaa. Tässä hieman hapuilua. Sinivihreää... kö ?

Paranneltu pussukka

Nyt kaikki peliin ! Siis kaikki taidot !

Tarvitsen iltalaukun ja vaihtoehtoja oli kolme.
1. Menen kauppaan ja ostan. EI !
2. Päällystän vanhan ruman iltalaukun mm kuumaliimapyssyä käyttäen. EEEEI !
3. Harjaantuneena pussukantekijänä leivon iltalaukun ylijäämäkankaista. KYLLÄ !

Ajatus on kirkas, peruspussukka. Löysin vanhasta varastostani tukevaa vahviketta jossa oli liima valmiina. Kun olin liimannut vähäisen silkkikankaani tukikankaaseen, rauta päsäytti vettä silkille niin paljon, että se meni pilalle. En lannistunut.

Iltapuvun yläosasta oli tippunut isohkoja 'timantteja', jotka hyödynsin ompelemalla ne ohkaiselle satiinikaistaleelle. Satiinikaistaleen kiinnitin keskeltä rypytetylle kankaalle. Tämän koreuden ompelin sitten vioittuneen silkkikankaan päälle. Upeaa.

Takakankaan tein samalla mallilla paitsi en ommellut timantteja.

Sitten alkoi suunnittelu. Kuinka ommellaan vetoketju ja vuori kauniiseen iltalaukkuun. Kun en viisaampi ole, ompelin iltalaukun pohjan ja sivut kiinni siten, että yläosaan tuli silkkikaitale, joka kääntyy sisälle ja huolittelee yläreunan.

Tähän silkkilipareeseen ompelin käsin kiinni vetoketjun ja suloisen vuorikankaan. Löysin laatikon pohjalta vielä yhden TööT tagin. Pitäisiköhän lisätä sen saumaan.

 Kyllä tällä nyt ainakin yhdet juhlat juhlitaan.

Jouluisia peittoja

Kun tavoitteenani on tehdä aina vähintääkin parisängynpeitto, niin siihen päästään kun tekee kaksi pienempää kappaletta.



Oikeasti kävi niin, että tahdoin tehdä nopeasti jouluisen peiton ja tuhota siihen hyvän kasan joulukankaita. Tilkut olivat suuria 6'' ja niitä syntyi nopeasti jopa reiluksi ylituotannoksi saakka. Pyrin aina käyttämään kankaan loppuun.

Ongelmaksi muodostui välikangas. Hyviä vaihtoehtoja oli monia, mutta kaikkea oli liian vähän. Kompromissina valitsin harmahtavan, kylläkin kauniin kankaan ja sitten punaisemman reunan.

Kuten näkyy, peitossa on yksi sinertävä blokki. Mietin pitäisikö minun postaa se vai jätänkö...?

Malli on muuten asiakkaani, en ole muistanut kysyä lupaa blogata hänen peittoaan, mutta teen sen jos saan luvan. Hänen peittonsa on paaaaljon kauniimpi.

Kun seuraavana päivänä menin pikaisesti Tapiolan Eurokankaaseen, siellä odotti 1,5m täydellistä punaista kangasta. Ei siinä sitten auttanut muu kuin tehdä toinen samanlanen tilkkupeitto. Tilkkujahan minulla oli jo valmiina vaikka kuinka paljon.

Tämäkin syntyi melkein ongelmitta, kunnes reunoja leikatessani luulin tehneeni vain 30cm virheen, mutta virhe olikin 130cm. Olin tahtonut liian leveän boordin ja kangasta ei riittänyt. Onneksi ihan itse keksin laittaa nurkkiin kivat neliöt.

Sew Scrappy

Lorre Fleming, naapurini Belgian ajoilta, on esikuvani ja oppiäitini tilkkutyön saralla. Hän auttoi minua eteenpäin tilkkutyöni kanssa, kun olin jo aivan metsässä. Hänellä oli jo silloin sama long arm kone kuin minulla nyt. Joten sen lisäksi että hän opetti minua tekemään tilkkutöitä, hänen jälkiään seuraten hankin myös oman Pitkän Armin.

Olen vieraillut usean kerran hänen luonaan, hän rohkaisi minua koneen ostossa ja hän myös neuvoi sen käytössä. Kaiken tämän lisäksi tutustuin hänen ystäväänsä Kathien, jonka töitä on usein tilkkulehtien kannessa. Kolmisin teimme hurjia kangasostosmatkoja, joista en halua enää puhua enempää.. What happens in Lancaster stays in Lancaster : )

Kuinka onnellinen olinkaan kun nyt löysin Sew Scrappy lehden Helsingin Akateemisesta kirjakaupasta. Kathien työ on lehden kannessa ja ohjeet sisällä. Tietysti työn on tikannut Lorre.

Ihana Pitsikirja tuli jo jokunen päivä sitten postin mukana. Aivan suloinen ja inspiroiva kirja. Tuhannet kiitoksket Eijalle, Neulaa ja Lankaa blogin pitäjällle.

Olen myös tehnyt joitakin pussukoita lisää. Muuten aika on mennyt juhliin valmistautuessa... kyllä.

Lisäksi haluan kiittää kaikkia, jotka lohduttivat minua sotkun keskellä. Tuki tuli tarpeeseen.

Hidasta edistymistä

Viime viikolla ahkeroin joulumattoja. Yhteensä olen tehnyt 8, joista 4 on jo myyty. Aikalailla sesonkituote, mutta onneksi sitä jatkuu vielä.

Takakankaina käytin kierrätyspöytäliinoja ja ihan uuttakin pellavaa. Joulumattoa voi pitää molemmin päin. Sen halkaisija on n 110cm

Olen hieman edistynyt omassa tilkkutyössäni, sain tänään valmiiksi 10 kpl keskikappaleita. Tässä kuva kuinka ne tulevat asettumaan blokkiin. Vielä on monta tekemättä. Ehkä pitäisi alkaa tehdä jo varsinaista tilkkutyötä. Nimittäin jos työ ei sitten miellytäkään, niin ei ole käsissäni yli 200 kappaletta turhanpäiviäisiä lirpukkeita : D









Poden huonoa omaatuntoa. Näytän aina vain kauniit tilkkutäkit, mutta selkäni takana lymyää tällainen sekasorto. Itseasiassa kankaat tiedän hyvin, mutta esimerkiksi neulatyyny katoaa todella helposti tähän sotkuun. Tässä siis totuus Tilkkupajasta.

Päivä ihan pussukassa

Jos kuvailisin itseäni tilkkuilijana tai ihan perusompelijana, parhaiten minuun sopisi kuvaus vaiheompelijasta. En juurikana näe itseäni askartelijana enkä myöskään missään nimessä taiteilijana. Rakastan toistoja = yhtä ja samaa. Olkoon se minun vahvuuteni.

Miten muuten selitän sen että olen tehnyt kasan pikkuisia pussukoita, kaikki samanlaisia. Halusin nimittäin välttää lankojen vaihdon aihettamaa häslinkiä. Kiinnitin vetoketjun 9 pussukkaan ja sen jälkeen silitin ja lopuksi ompelin ja viimeistelin. Työ sujui rutiinilla ja lankojen vaihtoa oli minimimäärä

Omia ja muiden töitä

Edellisessä postauksessani raotin epäinhimillisen vähän tulevaa tilkkutyötäni. Tässä seuraa sille jatkoa. Tarkoitus on tehdä siis parisängynpeitto noin 2,40cm *2,20cm.

Näitä pieniä paloja tarvitsen reilut 220 kpl. Kun yhden illan aikana ompelin yhtä soittoa yli neljä tuntia, sain tehtyä 27 kpl. Kaikkiaan minulla on valmiina 126 palasta.





Lisäksi olen tikannut joitakin erittäin kauniita peittoja. Tässä kiltaystäväni peitto, joka oli jo ihan tikkauksia ja kanttinauhaa myöten valmis. Koska kotiompelukoneella tehty tikkaus ei onnistunut toivotusti, purkasi hän kaiken  ja niin hän toi työn minulle. Long arm-tikkauksen jälkeen lopputulos oli mykistävän kaunis.  Vanuna käytimme villaa, joka antaa pehmeän muodon tikkaukselle ja on samalla myös kevyt ja lämmin.

Lisäksi tikkasin tilkkupeiton, johon oli lisätty valokuvia perheen yhteiseltä matkalta. Todella hauska joululahja ! Kuvia minulle ei tietenkään ole siitä.

Tilkunviilaajan pidimme ompeluseurat, ja kuinka ollakaan hän sai tehtyä pienimmistä tilkuistani 6 isoa pussukkapintaa. Tosin hän heitti yhden tilkun 1'' roskiin, oli kuulemma liian pieni. Nauroikin vielä.

Herkullisia eikö totta !

Ja sitten on vielä sen hamekankaan puolikas, hohhoijakkaa. Ja toiset yrittää vielä lisätä paineita ! Se on hyvin säilynyt noin 10 vuotta, ehkä jopa 15, mutta yhtä hyvin 20 vuotta. Voisin luovuttaa ja viedä sen ompelijalle, mutta en kehtaa kun tuli luvattua tehdä se haastetyönä.

Uutisia

Töölön Tilkkupaja laajenee. Toimistopäälliköksi on nimitetty Nero (4). Neron vastuulle kuuluu myös vartiointi ja turvallisuusasiat.

Nerolla on aikaisempaa kokemusta kotoa ja mökiltä. Lisäksi hän on toiminut vartijaharjoittelijana Töölön Tilkkupajassa liikkeen perustamisesta lähtien. Kansainvälisen taustansa ansiosta hän on arvokas lisä Töölön Tilkkupajalle.

Nero raportoi uudessa tehtävässään suoraan toimitusjohtajalle.

Kuvauksessa Nero oli jo niin täydessä työn touhussa, ettei olisi katsonut hetkeäkään kameraan. Siksi epätarkka kuva.

Lisää ihania värejä

Luulen että olemme värimaailmassa sukulaissieluja Anan kanssa. Hänen käyttämät värit ovat niin lähellä omiani. Tai ainakin haluaisin, että ne olisivat. Siis ihailen hänen värimaailmaa kovasti. Kaikille niille tiedoksi, jotka sitä eivät jo arvanneet, Ana on brasilialainen ja se värikartta näkyy hänen töisään. Niissä on aurinkoa muille jakaa:

Tässä on uuden ihan oman projektini alku. Ei aivan paper piecing vaan ompelen suoraan kankaalle joka jää sitten varsinaisten tilkkukankaiden alle.

Työ vaatisi n 128 kolmiota, tässä on noin 70.  Mutta koska en koskaan tyydy ihan pieneen teen parisängyn kokoisen peiton ja tarvitsen kolmioita varmaan toisen mokoman.  Kolmiot on leikatti 10,5'' neliöistä

Nuotit sekaisin

Nyt kun Tilkunviilaaja on esittänyt hienon kitaratilkkutyön omassa blogissaan, haluan esitellä tilkkutyön tikkausmallin. Työn etupuolella se on erityisen kaunis, mutta takaa se näkyy selvemmin.

Kuva on tietysti peilikuva, siksi nuotit ovat hieman vinksinvonksin. Tikkaus oli melko tiheää, ja vanuna käytettiin puuvilla. Tarkoitus on että tilkkutyö on esillä seinällä. Harmi, että kaunis tausta jää ns pimentoon.

Brazilian Beauty

Tämä tilkkutyö kuuluu ystävälleni Analle. Asuessani Munchenissä meillä oli hauska pieni tilkkutyöryhmä, johon kuului Ana, minä, kaksi tanskalaista rouvaa ja yksi moskovalainen tyttö. Kokoonnuimme kerran viikossa aina joku kotona. Aloitimme heti aamusta kun lapset oli viety kouluun ja ompelimme koko päivän kunnes oli aika taas hakea lapset koulusta. Ja puhuimme tietysti saksaa!!! Teimme retkiä näyttelyihin ja salaisiin kangaskauppoihin ja joimme champanjaa. Ihanaa aikaa.

Ana vieraili luonani viikonloppuna ja meillä oli todella kiireinen ohjelma. Oli Kädentaidot messu, pettymys ja sitten tikkasimme tämän tilkkutyön, jonka saa kolmen viikon ikäinen tyttönen.

 

Merenrannalla

Katseeni on suunnattu jo tulevaan kesään, olen tilannut kankaita seuraavaan kesäiseen peittooni. Teemana on meren eri värit. Ainakin vielä pinossa kankaat tuovat mieleen kesäisen meren. Mutta voi olla, että nyt talvea vasten teen jonkin lämpimämmän sävyisen peiton ensin.

Tarkoituksenani on tuoda harmaata kalliota, sinivihreää vettä ja mäntyjen syvää vihreää. Lisään ehkä vielä ripauksen tummempaa ruskeaa, mäntyjen runkoa. Toteutus on kuitenkin perinteinen hirsimökkityyli tai sen tapainen.
 
Tässä on uusin aarteeni. Ostin sen Karnaluksista ja se on miniatyyrisen pienipäinen virkkuukoukku.
Tässä koukku suojuksella :

Koukku kuvattuna takaa :

Koukku kuvattuna sivulta:

Tarkoitukseni on käyttää sitä lyhyiden lankojen ns. päättelemiseen. Kun lanka on liian lyhyt, esim puoli senttiä, ei sitä enää oikein saa neulansilmään, ainakaan helpolla. Toivon että tämä kapistus tuo helpotusta päättelyyn. Koukku ei tee reikää kankaaseen ja sen avulla voin vetäistä langanpään pois tilkkupinnalta.

Muodonmuutos

Sanon jälleen kerran kuinka hauska on tikata tilkkupintoja ja nauttia siitä minka efektin ne tekevät. Tämäkin selväpiirteinen tilkkupeitto sai pinnalleen jännittävän ja salaperäisen puutarhan. IHANA ! Tilkkauslanka  oli hyvin vaalea, joten kaikki tikkauskuviot ovat itseasiassa valoa ja varjoa. Tilkkutyöt ovat Päivi Lipposen käsialaa.