Vaikka takakangas on vain takakangas, voi sillä olla suuri merkitys työn kannalta. Koneellinen tikkaus asettaa takakankaan koetukselle.
Marimekko; on vahva = painava kangas, joka on kuitenkin voitu kutoa harvaan. On vannoutuneita marien käyttäjiä ja se on aivan ok, mutta takakankaana ne eivät ole parhaimmillaan. Yleensä ne on värjätty yksipuolisesti, jolloin tikatessa iso paksu neula voi tärvellä lankaa, tehdä ison reiän, joka ei vetäydy kiinni. Vanu saattaa puskea tästä reiästä ulos ja mikä pahinta se tuo kankaan 'valkoista' nurjaa pintaa esille.
Vanhat lakanat ovat hiutuneet keskeltä ja voivat olla työn heikoin linkki. Jotkut lakanat voivat olla valmiiksi niin huonoa laatua, että ompelun jälki on todella rumaa. Ja kun sanon huonoa laatua, tarkoitan tähän tarkoitukseen huonoa laatua. Lakanoina varmasti oikein hyviä ja kestäviä.
EK:n Perla puuvillaa on saatavilla useissa kauniissa väreissä, lisäksi se on kaksilevyistä ja edullisia... mutta on painavaa ja tylsää. Jos teet ison sängynpeiton, mieti kahdesti kuinka jaksat pedata sängyn.
Minun silmääni paras takakangas uusi, kevyt ja ei yksivärinen. Ja jos vielä saa toivoa niin mielellään pehmeää puuvillasatiinia, sellaista jota on tällä hetkellä liikkeessäni. Taivaallista. Pedatessa se ei tuo lisää painoa ja mikä parasta petaaminen on helppoa kun peittoa ei tarvitse kiskoa paikalleen vaan se liukuu helposti.
Tikkaan mielelläni niin että ylä- ja alalanka ovat suunnilleen saman värisiä. Jos pintojen värit eroavat voimakkaasti toisistaan, preferoin tilkkupintaa.
Nämä mielipiteeni koskivat lähinnä eri kokosia sängynpeittoja. Tilkkutöillähän on monta tarkoitusta, tämä oli yksi niistä.
