Jäätelökesää odotellen

Kirjoitin jo että, sataa, tuulee ja on kylmä, täydellinen ilma tehdä lämpimiä käsitöitä. Mutta nyt joudun korjaamaan, paistaa ja on kaunista, ei ehkä kuitenkaan lämmintä, hyvä sää tehdä kirjanpitoa (3kk)

Viimeistelin Tilkunviilaajan tuoman Triojäätelö tilkkupeiton (työnimi). Peitto näytti syötävän hyvältä, ja tikkaus siistiltä. Työ säilytti ihanasti pehmeytensä. No tässä paketti ihanaa Triojäätelöä.

Ja taas pieni esittely Gammill Statler Stitcherin näyttelystä Missourista: Onkos söpömpää nähty

Ristipistoa

Tänään haluan esitellä 2 mielenkiintoista ja erilaista tilkkupeittoa. Mielenkiintoisiksi nämä peitot tekee se, että kuka tahansa voi olla tällaisen peiton onnellinen omistaja, jos vain harrastaa ristipistotöitä.

Tämä ensimmäinen peitto on tehty 'vanhasta' pöytäliinasta. Liina oli taidokkaasti tehty ristipistoilla ja lisäksi siinä oli käytetty pitsiä. Liina oli ostettu jostain Lähi-Idän maasta, en tosin muista mistä. Liinan alla on roosan punainen kangas ja sitten tietysti ohut vanu ja alakangas. Liinaa voi käyttää edelleen liinana, mutta myös sängynpeittona ja tietysti seinävaatteena.

Tämä tilkkupeitto oli myös tehty ristipistoin ja kuvio ole perinteinen. Kokonaisvaikutelma oli upean hienostunut. Innovatiivinen ratkaisu perinteiselle tilkkupinnalle.

Konetikkaus antoi myös kauniin lisän  viemättä kuitenkaan pois huomiota ristipistokuvioilta.

 

Lisäksi haluan esitellä tikkaamani tilkkupeiton.Tilkunviilaajan toiveena Triojäätelö tilkkupeitolle oli suurehkoa kuviota, lehviä ja kulmia. Tilkunviilaaja päätyi Retro nimiseen tikkauskuvioon. Lankana käytin King Tut:n 100% puuvillaa, jossa vaaleanpunainen ja ruskea vaihtelivat. Alalanka oli täysin kankaanvärinen, jolloin kaunis ja hento kukkakuvio sai seurakseen vain aavistuksen tikkauskuviosta. Vaikka itse kuhunkin, lopputulos oli mieleiseni. Tässä pikkuinen kurkistus aiheeseen: huomenna lisää.

Oltuani 10 päivää opintomatkalla ja vihdoin kotiuduttuani, mieheni kysyi kainosti, voisinko korjata hänen housunlahkeen. Oli hyvä tietää, ettei hänellä mene sormi suuhun poissaollessani vaan hommat on hyvin hanskassa: LOL

Kiitos ja ylistys

Vihdoin ja viimein minulla on työkalut kontroloidan langankireyksiä. Sugar Confrensissa tapasin Herra Paul Statler ja kirjaimellisesti itkin hänelle ongelmastani ylä- ja alalangan kanssa. Ja niinhän se menee, että kun luulin, että minun alalanka on liian kireä, ongelma olikin liian löysä ylälanka. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että kankaan alapuolella olevaan ongelmaan on syypää ylälanka ja myös toisinpäin.

Herra Statler antoi minulle varaosat ja kun vaihdoin ne Pitkään-Armiin niin johan alkoi tulla kunnollista jälkeä.

Pääsin myös jo kokeilemaan uusi oppeja. Kun tikkasin nuken peittoa, olin valinnut pupukuvion, jossa oli 4 pupua. Vierekkäin mahtui vain 1,5 x kuvio. Jouduin siis postamaan toisesta kuviosta 2 pupua. Jee, osasin tehdä sen tuosta vaan. Ei tullut ruuhkaa pupuista peitolle.

Haluan myös esitellä joitain ihania tilkkupeittoja, joita oli Sugar Conferenssin näyttelyssä. Näytteillä oli konetikkauksen mestaritöitä, ainakin omasta mielestäni. Tämä työ oli mieleiseni. Tikkausjälki voisi olla vapaata konetikkausta, mutta ihan yhtä hyvin tehty valmista mallia käyttäen. Olen hyvin pahoillani, etten kirjoittanut muistiin tekijää, mutta työ ei siis missään nimessä ole minun tekemä. Muistaakseni työssä oli käytetty itsevärjättyjä kankaita ja se esitti 7 puulajia. Henkeäsalpaavan kaunis työ.

Kotona, ihanaa

Opintomatka onnellisesti ohi. Matkan tuliaisena pää on pullollaan uusia ajatuksia ja ideoita. Voisin jopa sanoa, että hyppäsin suoraan ekaluokalta neljännelle. Varustetaso kasvoi jälleen huomattavasti. Omistan nyt vehkeitä, joita en ennen tiennyt edes olemassa oleviksi. Kirjoja, manuaaleja, varaosia, erilaisia opetus ja huolto DVD:itä. Mukaan tuli pari rullaa vanua, kankaita ja lankoja. Lisäksi uusi läppäri ja sillä uudet ohjelmat ja mallit.

Pääsen vasta tiistaina takaisin tilkkupajalle töihin, joten tervetuloa silloin katsomaan uusia kankaita ym.

Kolmas päivä ja juhlallinen illallinen

Lisää lisää oppimista. Olin valinnut Doctor is In kurssin. Opin, että mitä tahansa voi tapahtua tilkkauksessa. Ja tämä seuraava tarina on tosi.

Opettaja oli juuri saanut Gammill Statler Stitcer long armin ja teki ehkä kolmatta peittoaan asiakkaalle, kun hänelle soitettiin. Jotenkin hän jätti kätensä tilkkupinnalle niin, että Gammill ompeli suoraan sormeen. Siinä hän sitten seisoi kiinni koneessa rikkinäisen neulan kanssa ja veri pursusi sormesta asiakkaan tilkkupinnalle. Hän mietti mitä tehdä. Neula ylös komento vaati vielä noin 7 lisäpistoa.......auts!

No ei siinä kaikki. Jälki tilkkupinalla oli paha. Ainoa vaihtoehto oli korjat vahinko. Hän purki kaikki likaantuneet palat irti ja vaihtoi vanun. Sen jälkeen hän kokosi puuttuvan tilkkupinnan uudelleen mahdollsimman samoista kankaista. Ja kaikki meni hyvin. Asiakas ei milloinkaan tiennyt mitä oli tapahtunut. Kunnes 10 vuotta myöhemmin he tapasivat uudelleen ja asiakas halusi ehdottomasti tietää mikä ongelma peiton tikkauksessa oli ollut. Opettaja kertoi. Ja niin ratkesi 10 vuotta vaivannut mysteeri siitä, kuka oli vaihtanut savupiipun kankaan toiseksi. :D

Lisäksi opettaja oli tikannut pari isohkoa hyttystä peitoon, esim yöperhosen, joka oli lojunut lattialla ja tarttunut vanuun. Kyllä sekin piti sieltä ulos kaivaa.

Illallinen oli suorastaan hurmoksellinen. 5-6 kertaa nousimme seisomaan ja antamaan ablodit Paul Statlerille. Kuulin koko Statlerin kehitystarinan ja kuinka mielettömän innovatiivinen hän on. Paikalla oli heidän kaikki lapset ja lastenlapset. Ja puheita pidettiin varmaan ainakin 10 kpl. Mutta kaikki puheet olivat hauskoja ja mielenkiintoisia.

Seuraavana päivänä lensimme takaisin NJ:iin. Paperien järjestelyä ja pakkausta. Pari ylimääräista ylimääräistä kiloa ei olisi ollut pahitteeksi.

Lähden tänään kotimatkalle ja olen perillä vasta huomenna. Toivon että pääsen pian laittamaan kuvia blogiini.

Kiitos, että olette jaksaneet seurata matkani vaiheita.

Toinen päivä

Oli niin kiire etten ehtiny syödä kuin vasta illalla. Osallistuin vielä yhdelle lisätunnille, joten opetus loppui klo 6 illalla. En ehtinyt edes käydä näyttelyssä. Kaikilla tauoilla hoidin erilaisia asioita, kun nyt kerran olen täällä.

Eilisen päivän oppeja... muistanko enää mitään kun pää surisee kaikkea mahdollista. Aamulla oli 3 tunnin jakso perusasiaa. Alkaen koneen hierarkiasta ja asetusten muokkauksesta. Wow, kuinkahan kauan minulta olisi mennyt ennekuin olisin omin päin tajunnut asian. Ja siitä sitten edettiin ikoneihin, short cutteihin ja kaikkiin alt ja ctrl alkuisiin toimintoihin.

Opettaja oli niin ystävällinen että jatkoi vielä illalla vapaaehtoisesti opetusta.

Seuraavaksi ohjelmassa oli taustan täyttöä vapaalla konetikkauksella. Kvilttaaja olisi ollut innoissaan. Ihania kurveja. Opettajan töitä on näyttelyssä. Täytyy palata ja etsiä ne tarkkaan kuvattavaksi.

Kolmas jakso oli jälleen reunojen tekemistä. L- malliset kulmat ym. Yksi opettaa yhden tavan, toinen opettaa toisen tavan. Pää sekoaa.

Yöllä (edelleen hyvin jet lagged) olen hoitanut kaikenlaista täältä poikinutta kirjeenvaihtoa, mm liittynyt Statler sisters- nettikerhoon, josta saa apua, ilmaisia malleja, ym

Tänään on viimeinen rutistus ja sitten juhlallinen illallinen.

Ensimmäisen päivän satoa

Monta aamiaista olen syönyt ravintolassa, mutta tämä kyllä oli niista kaikkein huonoin. Onneksi kahvin oli kunnollista ja mehukin hyvää, mutta sitten loppu olikin kylmää munakokkelia. Mutta sekä lounas että illallinen olivatkin sitten tosi hyviä ja isoja.

No se siitä. Päivään mahtui 3 eri jaksoa, ja jo ensimmäisellä tunnilla 15 minuutin jälkeen kaikki oli uutta asiaa. Minun kohdalla oppiminen on sitä, että opin mitä kaikkea Long arm tikkauskoneella voi tehdä, ei niinkään, että pystyisin yhdellä istumalla oppimaan miten se tehdään. Tätä varten on muistiinpanot ja lisäksi ostin manuaalin, jossa on 480 värisivu molemmin puolin printattuna.

Hieman se on ärsyttänyt, että jotku opettajat kokevat tunnin omaksi esiintymis esraadiksi, jossa hauskuttavat oppilaitaan ja puhuvat pehmeitä, ei asiaa.

Opin kuinka tikataan reunuksia tilkkupeittoihin ja kuinka käteviä p2p ( point to point) mallit ovat. En malta odottaa, että pääsen kokeilemaan niitä.

Lisäksi täällä on aivan valtavn kaunis näyttely. Maan parhaat tikkaajat ova tuoneet parhaat työnsä tänne. Ihan mielettömän hienoja töitä. Otan kuvia kaikesta!

Päivän kohokohta oli se kun istuin illallisella rouva ja herra Paul Statlerin kanssa samassa pöydässä. Herra Statler neuvoi minua ongelmassani ylälangan kireyden kanssa. Kävimme läpi ylälangan pujotuksen. Kun minulla ylälanka on kiristetty niin kireälle kuin vain voi, tällä koneella en voinut enää vetää lankaa pujotusten läpi, kun kireys oli yhtä tiukka. Näyttää erittäin vahvasti siltä että oma ylälangan kiristäjä on rikki. Onneksi voin ostaa täältä varaosan.

Tänään se alkaa

Vielä lännenpänä ja 1 tunti lisää aikaeroa, mutta nukuin melkein 6 saakkaa. Hienoa Soile!

Näin jo vilauksen yhdestä Gammill long arm tikkauskoneesta.

Nyt suihkuun ja liikkeelle !

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin

Eilistä päivää kuvaa hyvin sana päänsärky. Kärsin todella harvoin siitä, mutta ilmeisesti eiliselle päivälle kumuloitui kaikki muutokset, aikaero, nukkuminen, syöminen ja join ehkä liian vähän. Enkä voi väheksyä sitä, että kaikki tieto tulee päähäni englanniksi ja pieni prosessori-raukka päässäni työstää sitä koko ajan suomeksi ja yrittää ymmärtää, oppia ja muistaa.

Tästä huolimatta eilinen päivä oli menestys. Asia, josta nyt kerron oli myös Lorrelle uusi ja hänellä on ollut tämä tietokoneohjelma vasta noin vuoden. Tämänkin tietokoneohjelman on suunnitellut tikkausammattilaisen aviopuoliso, joka kyllästyi vaimonsa valituseen siitä kuinka tuhansien mallien hallinta on mahdotonta. Myös Statler Stitcher- ohjelman on suunnitellut tilkkuilijan aviopuoliso, joka sääli alati vapaata käsintikkausta tekevää vaimoaan. : D


Ostin siis verkosta lap topilleni PVM (Pattern Viewer and Manager) ohjelman, joka järjestää kaikki tikkausmallini antamieni tunnisteiden mukaan. Tunnisteita voi olla erilaisia, kukka, kiemura, eläin, lehti, kiva, hassu, sekalaista, raami, kulma, reunus...... Tällä hetkellä käytän on noin 40 tunnistetta. Seuraava työ onkin sitten antaa kaikille malleilleni tunnisteet. Ja tunnisteita voi olla useita samalle mallille.

Kuulostaa varmasti hauskalta, mutta joka kuvion kohdalla täytyy miettiä mitä kaikkea se on. Jaksoin tehdä tätä melkein sadalle mallille.

Mutta ei tässä kaikki. Kun lataan läppärilleni vielä Creative Studio ohjelman ( Gammill long arm -ohjelma) voin suunnitella sillä tilkkutöiden tikkausmallit etukäteen. Sitten vain siirrän sen muistitikulla tikkaustietokoneelle. Eikö ole aivan mahtavaa!

Päivä ompeluhuoneesa

Eilisen päivän vietimme ompeluhuoneessa. Lorrealla oli tikattavana long armilla kaksi peittoa, ja hän tarvitsi minun apua siinä. Kyllä, luitte aivan oikein. Hän käyttää vielä tikkausohjelman vanhempaa versiota ja kuten me kaikki erilaisia tietokoneohjelmia käyttäneet tiedämme, uusi versio ohjelmasta ei ole aina se paras joululahja. Ja varsinkin sen käyttämisen aloitus ärsyttää, kun vanhemmalla versiolla homma olisi jo tehty.

Tässä vaiheessa minä astuin kuvaan. Minulla on käytössä uudempi versio ja pystyin näyttämään ne pari nice to know asiaa. Kokonaisuus Lorrella on täysin hallinnassa, joten hän ymmärsi pian mistä oli kysymys ja miten uudella versiolla asiat hoidetaan. Minun tietämättömyys on hyvin syvää luokkaa verrattuna Lorreen. Mutta siksi olenkin nyt täällä, oppimassa.

What happens in Lancaster stays in Lancaster

Saavuin keskiviikko iltapäivänä Lorren luo, ensimmäinen etappi tällä suurella opintomatkallani. Lorre on todella pitkän linjan tilkkuilija, ja hänellä on myös Gammill Statler Stitcher tikkauskone. Koska matka on opintomatka, aikaa ei ollut tuhlattavaksi.

Aamu oli jo valoisa, kun lähdimme 5:30 seuraavana aamuna liikkeelle, ja edesssämme oli melkein 3 tunnin ajomatka. Kathie, joka kirjoittaa Inspired by Antique Quilts, tuli mukaamme. On ihan mieletön onni ja melkein kunnia saada kuunnella kuinka he puhuvat tilkkutöistä, malleista ja kankaista ja väreistä. Ilma suorastaan tihkui vinkkejä ja tiedonmurusia.

Kohteemme oli Lancaster / Denver ja sen parhaat Kangaskaupat. wow. Kuten otsikossa jo sanotaan, en halua kehuskella liikoja, mutta paljon ostimme. Tällä kertaa ostin jopa ehkä viisaammin kuin edellisellä kerralla. Ostin kankaita aina siten, että voin myydä siitä ainakin puoli metriä. Omistaja yli ylettömän iloinen vierailustamme. Lopuksi hän jopa kysyi voisiko halata minua... :D Taisin olla liian hyvä asiakas.

Viivyimme kaupassa 3 tuntia ja kun lähdimme, olimme kaikki aivan näännyksissä. Tämän jälkeen vierailimme vielä 2 muussa liikkeessä, mutta paras terä oli jo kadonnut. Ostaminen on raskasta puuhaa.

Kangasvalinnoista sanoisin edelliseen kertaan verrattuna sen, että nyt yritin välttää matkamuistokankaita. Pysyttelin rauhallisemmissa printeissä ja väreissä. Ostin vain yhden Westminister kankaan ja senkin takakankaaksi. Kangas oli ihan mielettömän ihana, rakastan Westminister kankaita. No miksi en sitten ostanut niitä... no siksi, että minulla on niistä jo aika hyvä kokoelma ja toisaalta tilkkuilu tarvitsee myös yksinkertaisia printtejä ja värejä.

Kotimatkalla jouduimme vielä onnettomuudesta aiheutuneeseen ruuhkaan. Väsymystämme kuvaa hyvin se, ettemme ottaneet edes ihania aarrekassejamme autosta, kun saavuimme kotiin. Saivat jäädä odottamaan huomista.

Vielä haluan kiittaa ihanaa ihanaa miestäni, joka jo neuvotteli lentoyhtiön kanssa ylimääräisesta rahdista. Ehkä omaa rahtikonetta ei kuitenkaan tarvita. Toisaalta matkahan on vasta alussa... :)