Siperia opettaa

Olen ollut pitkään tosi ahkera, mutta nyt aivan erityisen. Olen applikoinut 120 kovaa standaari lippua mustalle kankaalle. Pöytästandaari on arvostettu huomionosoitus saajalleen ja ajanoloon näitä voi kerääntyä kirjahyllyn päälle useitakin.

Rakas L keksi myydä Kaleva-lehdelle ajatuksen siitä kuinka hienon seinävaatteen näistä saa. Ja kyllä niistä saikin. Istuin viisi täyttä päivää ja iltaa applikoiden näitä pieniä lippuja. Aloitin ilman sormustinta ja neula upposi todella ikävästi keskisormeen. Kiireesti etsin uuden sormustimen ja muistin Sanna Parangon ohjeen siitä kuinka sormi täytyy opettaa sormustimeen. Ja oppihan TOSI nopeasti. Siperia opettaa. Jollei minulla olisi ollut uutta MAHTAVAA sormustintani, en tiedä mitä sormenpäistäni olisi jäänyt jäljelle.

Sormustin puristetaan sormen ympärille sopivaksi, se pysyy hyvin paikoillaan mutta irtoaa tarvittaessa helposti. SE suojaa myös kynnen alustan ja neula tarttuu siihen myös sivulta hyvin.  Nimittäin nämä liput ovat myös kovia ja välillä neulaa sai työntää voimalla.

Käytin neulana uusia kultaisia neuloja. Aloitin ohuimmalla ja se taittui heti, mutta ei mennyt poikki.  Pääasiassa käytin sitten paksumpaa, mutta kun käteni väsyi tiukkaan neulaan, vaihdoin takaisin siihen ohuimpaa ja työ eteni liukkaasti eikä neula enää taittunut kun osasin varoa.

Neuloja on vielä jokunen pakkaus 5 € ja  sormustin  (pieni) maksaa 16 €.

Suomen Joutsen

Elizabeth Hartman on ilahduttanut meitä jo pitkään kauniilla luontoaiheisilla tilkkutyömalleillaan. Nyt häneltä on ilmestynyt jälleen upeita malleja. Kuka voi vastustaa Swan Island tilkkutyömallia, työssähän on selvästi Suomen Joutsen. 18€

18 €

Toinen uutuus on Pohjantähti, jossa komeilee pohjoisen ja eteläisen pallonpuoliskon eläimiä.

Hinta 30 €

Elizabeth on tehnyt myös sulkatilkkutyölmallin, joku poika, varmaan isompikin varmaan ilahtuisi tällaisesta tilkkupeitosta

Hinta 17€

Myös suloiset pingviinit ovat saat oman tilkkutyömallin. Ovat selvästikin kokoontuneet juhliin 

17€

Kallein kankaani varastossani

Monta vuotta sitten kiltamme sai soiton mieheltä, jonka äiti oli kuollut ja perikunta oli saanut valtavan kangasvaraston perinnöksi. Kiltamme lupautui ostamaan yhden 30 kg kangaslaatikon. Sortteerasimme tilkut Tilkunviilaajan kanssa pieniin kasoihin ja myin ne sitten Tilkkupajassa kiltamme hyväksi. En tiedä mitä lopulle varastolle tapahtui.

Onko minunkin kankailla sama kohtalo edessä? Mitä kankaita varastossani on?

Olen miettinyt omaa käyttäytymistäni / kangastarvetta. Minulle on tietysti kaikkein tärkeintä että kun inspiraatio iskee salakavalan nopeasti, varastostani täytyy löytyä siihen sopivia kankaita. Mutta usein näin onnekkaasti ei käy. Varastosta löytyy metreittäin erilaisia ns impulsiivisia matkamuistoja,  pieniä (kivoja) tuliaiskankaita, josta ei saa aikaiseksi oikein mitään suurempaa. Erittäin harvoin uskallan ostaa normaalihintaista kangasta esim 3m. Voisin sanoa että mitä upeampi kangas, sitä varovaisempi olen sen ostamisessa.

Ongelmani kärjistyy usein kehyksiin. Haluan käyttää kehyksissä isoja kuvioita, jotka noudattavat tilkkutyön värimaailmaa. Ja toki näitä ihania kankaita löytyy varastostani se puoli metriä /FQ. Siitä ei saa kehystä edes pieneen työhön. Toinen ongelma on valkoinen - vaalea kangas. Se loppuu yleensä   ensimmäisenä, sen jälkeen mietin scrappy-vaihtoehtoa.

Tiivistettyä. Pullisteleeko varastosi metreittäin vanhoja kankaita, joiden alkuperää et enää edes muista tai miksi ostit sitä niin paljon. Kun näet kaunista kangasta, osta sitä niin että siitä riittää seuraavaankin työhön. Ja käytä sitä heti. Kauniidenkin kankaiden hehku katoaa hiljalleen. Kauniit kivat kankaat harvoin päätyvät alennusmyyntiin. Kalleimpia kankaita ovet ne joita emme käytä.

Kun olet löytänyt yhden hyvä valkoisen-vaalean kankaan,  osta sitä paljon.  Valkoista kangasta tarvitaan aina ja voit silti tehdä scrappy-töitä.

Jälkihoitoa. Älä osta taustaksi lakanakangasta, lakana ei kestä tikkausta. Älä myöskään käytä taakse vanhoja lakanoita tai verhoja. Tilkkutyösi on niin huono kuin huonoin käyttämäsi kangas.

Jos varastoosi on kertynyt ns ylijäämää kankaista, joita et halua käyttää tilkkutöihisi, tee niistä esim tasakokoisia  FQ paloja. Niitä on helppo yhdistellä ommella kauniiksi pinnaksi. Pääset eroon kankaista kunnialla ja saat hauskan takakankaan.

Nimetön vai nimellinen

Kaikki lähipiirissäni tietävät että nimeän töitäni laiskasti ja vielä laiskemmin ompelen niihin nimilappuja taakse. Harmittaa kun en kopioinut erään ystäväni käytäntöä. Ensimmäisen työnsä hän nimesi ykköseksi, toisen kakkoseksi jne. Nyt nimeän työni mielessäni miten milloinkin. Lappuja en kirjoittele edes myymiini töihin. Ehkä pitäisi ainakin nimi ja vuosiluku laittaa.

Näyttelyt ovat tietysti oma lukunsa. Niissä nimilappu on tärkeä jo turvallisuussyistä. En välitä mainitaanko minua tikkaajana vai ei, mutta katalogissa nimeni olisi hyvä mainita. Tikkaus, olipa oma tai toisen tekemä, on tilkkupinnan neljäs pinta ja usein iso osa kokonaisuutta. Kansainvälisissä näyttelyissä tikkaaja mainitaan aina ja usein myös palkitaan erikseen.

Tiedän että tämä voi olla joillekin kynnyskysymys siihen että tikkauttaako minulla työnsä. Yhteisöllisesti ajatellen on kuitenkin reilua kaikkia kohtaan jos toimitaan avoimin kortein ja tekijä / tikkaaja mainitaan ainakin näyttelyissä.

Ja sitten terveiset Nadelweltista Karlruhesta. Näyttely ja myyntialue olivat toki huomattavasti vaatimattomampia kuin Birminghamissa mutta silti on hyvä varata 2 päivää seuraavalla kerralla. Matka meni mukavasti ja pääsin seuraamaan läheltä mitä kaikkea kivaa Sanna Paranko löysi inspiraatioksi tuleville kursseille. Ensimmäiset 2 tuntia kiertelimme erikseen, ehdin käydä koko myyntialueen läpi, Sanna ensimmäiset 1,5 riviä.