74

Ryijy etenee hyvin. Kun keskiosan värisekamelska on ohitettu, alkaa väriseoksia olla taas vähemmän ja ajatus pysyy paremmin kasassa. Enää 25 % jäljellä ja tuntuu, että työ valmistuu ihan tuosta vaan. Ja varmaan valmistuisikin, ellei olisi näitä pakollisia vapaapäiviä.

Ryijyn teko on raakaa työtä eikä se sisällä mystiikkaa, mutta aimo tujauksen sinnikkyyttä se vaatii. Langat täytyy pysyä numeroituna koko ajan, sävyerot voivat olla niin pienet, että niitä voi olla tosi vaikea huomata. Kun langat on keritty vyyhdeiltä rullille ja numeroitu, ei jää tilaa arvauksille.

Lankaseokset pidän muovipusseissa, jotka myös on merkitty väriseoksen symbolilla. Kun en tarvitse seosta enää, laitan lopun takaisin pussiin. Kun jälleen  tarvitsen kyseistä seosta, oikea seos löytyy merkitystä pussista.

Se täytyy heikkoudekseni myötää, että vaikka ohjeissa on grammalleen kerrottuu kuinka paljon kutakin väriä on ja yhtä tarkkaan kuinka paljon kutakin väriseosta tarvitaan, olen tehnyt valmiita seoksia summamutikassa. Lopussa/ kun ryijy on valmis voin sitten kertoa menikö nappiin vai onko langat käytetty tarpeettomiin seoksiin.

Neuloja tarvitaan PALJON. Tai siis olisi kiva jos jokaisella seoksella olisi oma neulansa, :D

Kuten kuvasta näkyy, ryijypohjassa ei ole merkintöjä, vaan seuraan värikarttaa. Alussa käytin nuppineuloja kuvaamaan aina 20 solmua, mutta nyt olen luopunut niistä. Itse asiassa ne ovat jääneet jonnekin ryijyn syövereihin ja pistävät aina silloin tällöin mahaani. Jos joskus huomaan, että aah, kolmen solmun sijasta tein vain kaksi, virhe on helppo korjata nyppäsemällä väärä väriseos pois ja ompelemalla siihen oikea.

Kuva kuvaa hyvin työskentelyäni. Apuna käytän pahvisia viivottimen tapaisia liuskoja, jotka ovat järkyttävän huonolaatuisia. Sisältyivät 860e tarvikepakettiin. Langat ommellan liuskan ympäri ja kun liuskaa siirtää eteenpäin, voi valmiit lenkit leikata auki.

Ostoksilla

Olin eilen konkurssiloppuunmyynnissä. Kankaita ja kaikkea mahdollista oli yllin kyllin.  En muista firman tarkkaa nimeä (Futura tai jotain, en kirjoittanut muistiin) mutta osoite oli

Karvaamokuja 4,  4.krs
 00380 Helsinki


Paikka on vielä tänään lauantaina 27.8.2011 auki klo 10 - 15,  joten sinne kaikki innokkaat.

Tässä oma saaliini

Kankaat olivat noin -60% alennuksessa ja muu tilpehööri -50%. Pieni silitysrauta maksoi 15 euroa.

I had a dream

Miten voikaan joskus nähdä jotain selvästi, ja vielä niin, että tarkka malli piirtyy takaraivoon niin, että se vaivaa minua joka päivä. Näin kävi eräänä yönä, kun näin unessa Tilkunviilajan tekemän tilkkutäkin 'Lapsettaa' näyttelyyn. Malli ja jopa käytetyt Kaffe Fassetin kankaat ovat päässäni. Selvyyden vuoksi sanon, että kyse on vain unesta ja tilkkumalli oli juniorikokoinen eikä se malli, joka Tilkunviilaajalla on nyt työnalla.

No onko uni enne... Jos on, niin kankaat sattumoisin löytyvät kangasvarastostani.

3-vuorotyö

Kotiäitinä mietin, onko elämäni vain siivousta ja ruoan laittoa, ja olen tullut siihen tulokseen, että ei ole. Voisinpa jopa sanoa, että ei vähimmässäkään määrin. Teen kolmivuorotyötä. Ensimmäisellä vuorolla pelan golfia. On pidettävä huolta hyvästä kunnosta ja sosiaalisesta elämästä. Yleensä lähden kentälle jo pian seitsemän jälkeen ja olen takaisin kotona ennen puolta päivää.

Seuraavat 2 vuoroa teen ryijyä, yleensä lopettelen noin 9-10 aikaan illalla.

Ryijyn teko jatkuu siis hyvällä vauhdilla. Olen jo saanut 67 riviä valmiiksi. Jäljellä on 32 riviä ja tavoitteena on saada ryijy syyskuun loppuun mennessä valmiiksi. Tarkoittaa, että joka päivä pitäisi saada melkein 3 kerrosta valmiiksi. Ja se on ihan koko päivän työ. Syyskuun lopussa on aika muuttaa mökiltä kaupunkiin ja vaihtaa langat kankaisiin.

Ei-lajeja

Olen vaeltanut Alpeilla n 90km ja vastaan on tullut melkoisia uusia ei-harrastuslajeja.

Polut ovat yleensä n 30cm leveitä ja niitä on laidasta laitaan ja jyrkkyys voi olla ihan mitä vaan. Esteenä on irtosoraa, kiviä, kallioita, lehmiä, lampaita. Talven kauniit rinteet ovat ihan laitumena ja niitä ei vaeltamiseen varsinaisesti käytetä.

Kaikkein simppelin uusi ei-laji tuntuisi olevan laskea alppipolkuja mountain-bikellä. Nyt tämäkin Suomessa muoti-ilmiö -pyörä sai minulle ihan uuden merkityksen. Jos haluaa lajista vielä jännemmän, voi tulla alas myös ilman mitään turvavälinettä, sellaisenkin perhekunnan näin. Muutoin harrastajilla oli kyllä tosi asialliset varusteet. Minulle laji oli pöyristyttävän pelottava.

Toinen uutuuslaji oli juosta jyrkkää rinnettä alas. Voi luoja!!! Ja samalla videoida kaverin juoksua. Voisko joku selittää!

Kolmas ihan kummallinen laji oli tulla rinnettä alas ns maalaudalla (kuulemma dirt board). Lauta on kuin pienehkö lumilauta, jonka kummassakin päässä oli rengas halkaisjaltaan n 30cm. Siinä sitä sitten seistään kuin lumilaudalla. Jarrutkin lautaan on asennettu, kanttaus ei nimittäin onnistu, vaan nopeutta säädellään jotenkin toisella jalalla. Oli kyllä hurjan ja vaikean näköistä.

Oma huimausraja menee n 200m pudotuksen kohdalla, se vielä jotenkin menee, mutta kun reuna alkaa olla 1 km luokkaa, alkaa vaikerrus. Muutoin olen varma, etta vaeltajillekin tulee jossain vaiheessa kypäräpakko ja aion olla ensimmäisten joukossa sellaisen ostamassa.

Maailman turuilla

Tanskassa on tullut harvoin käytyä, mutta nyt vierailimme Fanön saarella ystäviemme luona. Sää muuttui mukavasta kamalaan ja se ehkä innoitti minut ostelemaan villalankoja. Löysin tavattoman ihana pienen kaupan jossa myytiin lankasetteja shaaleihin. En kertakaikkiaan voinut vastustaa houkutusta. Taiteilijan töitä voi ihailla osoitteessa www.christel-seyfarth.dk

Shaalin tekoon hänellä oli monta hyvää vinkkiä. Aloitetaan tietysti alanurkasta, mutta heti kun voidaan, työ siirretään pyöröpuikoille. Kudotaa kahta lankaa yhtäaikaa ja värit vaihtyvat melkein satunnaisesti. Lopuksi työ leitataan auki ja tehdään reunat. Helppoa kuin heinänteko

Ostin vielä kaunista punaista lankaa villatakkiin, mutta sen teko saa odottaa seuraavaan talveen.

Tämän ohessa, aikana ja matkalla tein isälleni säärystimet, jaloissa huono verenkierto ja kesälläkin sääriä paleltaa.

Nyt istun onnellisena pilvessä ja tikkaan talvitikkaustyötäni. Toivottavasti se valmistuu Lapsettaa-näyttelyyn. Mutta pian on vedettävä haikkarit jalkaan ja lähdettävä valloittamaan uusia kohteita.

Yli puolen välin

Ryijyn teko etenee edelleen mukavasti, kun vain ehtisi tehdä. Lankaseoksia lakaa olla jo niin, että pääkin sekoaa. Mutta silti työ on kertakaikkisen ihanaa !

 

Puolet jäljellä:

Mettässä

Vaimon on hyvä sopivassa määrin tukea aviomiestä Tämän vuoden tuki oli se että tuin miestäni suunnistusharrastuksessa. Osallistuin siis Fin5 rastiviikolle Kisakalliossa. Yhdessä sveitsiläisen ystävättäreni kanssa juoksimme pitkin ja poikin metsää etsimässä rasteja.

Ensimmäisellä kerralla sijoituimme noin puoleen väliin. Koska laji on kuitenkin yksilölaji ja meillä kahden jalkaparin lisäksi oli kaksi silmäparia etsimâssä rastia, ei tulos ole vertailukelponen. Merkillepantavaa oli kuitenkin että hyvin moni ihan suunnistajan näköinen tyyppi kysyi meiltä neuvoa ja sijaintia kartalla. En tiedä vaikuttiko asiaan asiallisen näköinen Louis Vuitton olkalaukku, joka keikkui olkapäälläni vai se, kuinka suuntatietoisesti kirmasimme metsässä.

Seuraavana päivänä minulla ei ollut laukkua, eikä kukaan kysynyt enää neuvoa. Ja hyvä niin. Olimme helpoimmalla ja lyhyimmällä reitillä 77/87. Siis aika mettässä suurimman osan aikaa.

Kesämekko 50-luvulta

Ihana mekko juuri oikeaan aikaan.

Muutin kaavaa niin, että laitoin vetoketjun taakse enkä laittanut *sisävyötä*. Muuten kaava oli hyvin mitoitettu ja sitä oli helppo muuttaa sopivankokoiseksi. Helma lyheni melkoisesti.

Aikaa kului 1,5 vuorokautta.

Mikä mukavaa, niin reunapaloja jäi runsaasti tuleviin tilkkutöihin