Kaiken tikkauksen ohella yritän aina tehdä jotain omaa tilkkutyötä. Viimeisin tuotokseni on hirsimökkihässäkkä. Hiljalleen olen sitä koonnut, mutta yhtäkkiä sain päähäni että ystävänpäiväksi haluan sen Töölön Tilkkupajan ikkunaan.
Kun teen hirsimökkiä, leikkaan aina kaikki suikaleet valmiiksi oikeanmittaisiksi. Tämä on milestäni helpompaa kuin ommella työnalla olevat blokit suoraan suikaleeseen. Kun suikale on valmiiksi oikean mittainen, ei tapahdu niin paljon vääristymiä. Olen nimittäin tehnyt tällä toisellakin tavalla ja silloin blokkini olivat miten sattuu. Tämä 'miten sattuu' työ on kuitenkin hieno, ammattimainen tikkaus pelasti sen.
Ainoa kohta missä ompelen kaksi suikaletta suoraan yhteen on ensimmäisten blokkien yhdistäminen. Arvatkaa vain muistinko!!! No kerran muistin. Toinen kohta missä on oltava tarkkana on toisen suikaleen ompeleminen, jotta se tulee aina samalle puolelle.
Takaisin omaa työhöni. Yksi suurimpia motivaattoreita tälle työlle oli suunnaton pinkki-punainen kangaskokoelmani, jota halusin purkaa. Sanonpa suoraan, että missään ei näy pienintäkään koloa, josta 'puutuisi kangasta'. Ei puutu. Työtä oli ihana tehdä, mutta luulenpa että seuraava hirsari-projekti saa odottaa jonku vuoden. No lupaamatta paras.
Omalle työlle on vaikea valita tikkausmallia ja ymmärrän niitä asiakkaita jotka istuvat pitkään ruudun äärellä pähkäillen. (Itse tiedän heti mitä heidän tilkkupintansa kannattaa tikata :) ) Mutta oma työ onkin sitten vaikea. Tällä kertaa tikkaus ei saanut olla perinteinen eikä liian moderni. Siinä ei myöskään saanut olla mitään aihetta, kukkaa perhosta. Lisäksi sen tuli mielellään olla ennen käyttämätön tikkausmalli... Ei siis paineita.
Viimeinen punnerrus oli kantti, päätin että nyt valitsen suoraan parhaan kankaan kanttikankaaksi. Olen nimittäin kerran antanut kamalan purkuhössäkän Tilkunviilaaja ystävälleni joka ihme kyllä taikoi siitä ihan kelvollista kanttia. Oli kamala työ tehdä, ommella ja purkaa 10 metriä kanttia. Mutta ei Tilkunviilaajakaan varmaan helpolla päässyt.
Kun teen hirsimökkiä, leikkaan aina kaikki suikaleet valmiiksi oikeanmittaisiksi. Tämä on milestäni helpompaa kuin ommella työnalla olevat blokit suoraan suikaleeseen. Kun suikale on valmiiksi oikean mittainen, ei tapahdu niin paljon vääristymiä. Olen nimittäin tehnyt tällä toisellakin tavalla ja silloin blokkini olivat miten sattuu. Tämä 'miten sattuu' työ on kuitenkin hieno, ammattimainen tikkaus pelasti sen.
Ainoa kohta missä ompelen kaksi suikaletta suoraan yhteen on ensimmäisten blokkien yhdistäminen. Arvatkaa vain muistinko!!! No kerran muistin. Toinen kohta missä on oltava tarkkana on toisen suikaleen ompeleminen, jotta se tulee aina samalle puolelle.
Takaisin omaa työhöni. Yksi suurimpia motivaattoreita tälle työlle oli suunnaton pinkki-punainen kangaskokoelmani, jota halusin purkaa. Sanonpa suoraan, että missään ei näy pienintäkään koloa, josta 'puutuisi kangasta'. Ei puutu. Työtä oli ihana tehdä, mutta luulenpa että seuraava hirsari-projekti saa odottaa jonku vuoden. No lupaamatta paras.
Omalle työlle on vaikea valita tikkausmallia ja ymmärrän niitä asiakkaita jotka istuvat pitkään ruudun äärellä pähkäillen. (Itse tiedän heti mitä heidän tilkkupintansa kannattaa tikata :) ) Mutta oma työ onkin sitten vaikea. Tällä kertaa tikkaus ei saanut olla perinteinen eikä liian moderni. Siinä ei myöskään saanut olla mitään aihetta, kukkaa perhosta. Lisäksi sen tuli mielellään olla ennen käyttämätön tikkausmalli... Ei siis paineita.
Viimeinen punnerrus oli kantti, päätin että nyt valitsen suoraan parhaan kankaan kanttikankaaksi. Olen nimittäin kerran antanut kamalan purkuhössäkän Tilkunviilaaja ystävälleni joka ihme kyllä taikoi siitä ihan kelvollista kanttia. Oli kamala työ tehdä, ommella ja purkaa 10 metriä kanttia. Mutta ei Tilkunviilaajakaan varmaan helpolla päässyt.
I love your blocks - I will be making something like this one soon but I will be mixing embroidery blocks in with it.
VastaaPoistaTuskin maltan odottaa, että näen kauniin peittosi! Minkä tikkauskuvion mahdoit lopulta valita? Ja ei, en päässyt helpolla purkamasi kantin kanssa. Ensin riivin siitä langanpätkät, sitten vähän silitin, sitten kavensin ja sitten taas silitin. Sen jälkeen se olikin valmis ommeltavaksi. Minun työhöni kantti sopi erinomaisen hyvin. Toisen roska voi olla toiselle hyödyllinen!
VastaaPoistaOlen aina luullut että valmiiksi paloittelemalla tulee kieroja blokkeja. Koitan tuota systeemiä seuraavaksi! Kivalta näyttää jo nyt!
VastaaPoista