Napakka pöytäliina

Tikkauksen lisäksi ompelin tähän työhön myös kehykset, kaikki reunat erivärisiä. Työssä on polyestervanu, ei ainakaan kutistu pestessä.

Tikkauksena pullonpohjatikkaus ja lankana aavistuksen vihertävä harmaa lanka. Sopii täydellisesti kirjavalle tilkkupinnalle. Näkyy, mutta ei hyppää silmille.

Lisäsin joitakin uusia kankaita kangaskauppaani. Käy kurkkaamassa!

Haluaisin sanoa pari sanaa tikkauksesta ja materiaaleista ja niiden vaikutuksesta tilkkupeittoon.

Jos haluat pehmeän ja notkean  torkkupeiton, valitse kankaiksi ja vanuksi pehmeitä materiaaleja. Vanha monta kertaa pesty kunnon marimekko ei ole koskaan pehmeä ja notkea, ei myöskään paksut puuvillat kuten Eurokankaan Perla. Se on jo valmiiksi kova, raskas ja kankea. Nämä kankaat sopivat sellaisiin töihin joiden on hyvä pysyä suorana, kuten liinat.

Mutta sitten olen kerran tikannut huonekalukankaan, joka oli vain pesty ja siitä tuli todella mukavantuntoinen takakangas. (terveisiä Ouluun)

Vanuna kannattaa käyttää luonnonkuituja. Esim bambu vanu on ohut ja notkea, mutta tiivis ja tikattuna todella miellyttävän tuntoinen. Puuvilla on on aavistuksen paksumpi ja polyester kevyt ja sopii siksi isoihin töihin.

Se miten tikkaat tilkkutyösi ei tee siitä pehmeää tai kovaa. Ja nyt en puhu voittoisista kilpailutöistä (Birmingham :D)

Maksimaalisen harvaan tikattu tilkkutyö on vasta minimivaatimus tikkaukselle. Se, että jättää peiton tikkaamatta ei tee siitä pehmeämpää.  Harvaan tikattu tilkkupinta on hauras ja vanun voi revetä pestessä ja puistellessa. Lisäksi se voi ajan kuluessa muuttua epäsiistin näköiseksi ja ryttyiseksi. Kaikesta huolimatta tämäkin työ läpäisi Birminghamin seulan.