Voikukat rehottaa jo vaikka paksuja hankiakin vielä näkyy. Vielä olisi ihan täydellinen laskettelukeli jos sitä vielä harrastaisin. Minulla on aivan uusi intohimo, opettelen koreaa. En käytä sanaa opiskella koska kysymys on ennemminkin tankkaamisesta, se on niin vaikeaa. Ehkä vain vähän helpompaa kuin heprea tai paikallinen schwitzerdütsch eli sveitsinsaksa. Tavoitteeni on ainakin hieman osata kieltä kun menen syksyllä Koreaan ja siellä tilkkutyönäyttelyyn + sama Japanissa. Ihmisellä on hyvä olla tavoitteita.
Tässä oma työni kuvattuna jälleen Italiassa. Minulla oli vahva näkemys millainen työstä tulisi ja onnistuin siinä aika hyvin. Tietenkään tämä ei ole parisängyn kokoinen mutta halusin tehdä kapean työn tällä kertaa.
Työ seisoo kuin itsestään täydellisen suorana ja ryhdikkäänä. Tämä saa tikkausmallin, joka minulla jo on mutta se ei vain ole Tilkkupajan blogissa. Tikkaan työn pitkittäin. Tikkaus on tiivis, joten tätä voi käyttää sekä seinällä että pöytäliinana.
 |
| Kuva Tiina Saaristo |
 |
| Kuva Tiina Saaristo |
Tämä työ on asiakkaani Ilona Kaskin työ. Kuten näkyy siinä on käytetty paljon Kaffe Fassettin kankaita mutta myös muita kankaita. Sinivihreät sävyt korostuvat kauniisti kun mukaan ujuttaa sopivasti oranssia.
Olen myös itse ommellut samankaltaisen työn vuosia sitten. Kerron tässä mitä silloisesta kerrasta opin. Työ oli myös KF kankaista tehty, viherävän sävyjä oli paljon. Ommellessani ajattelin että tottakai tikkaan sen vihreällä langalla ja valitsen jonku kauniin kukkakuvion. Kun olin tikannut 2 riviä huomasin ettei yhdistelmä toiminut ollenkaan. Tikkauksen purkaminen on aina iso työ, sen minkä kone tikkaa 5 minuuttia, minä puran 2 tuntia. Eikun vaan ratkoja taas käteen ja töihin. Lopuksi valitsin yhden yksinkertaisimmista malleista ja kahvin värisen kiiltävän ohuen langan. Pidän työtä koko ajan tilkkupajassa esimerkkinä langan ja tikkauksen merkityksestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti