Sua lähde kaunis...

Yksi tämän peiton ihanuuksista on sen yhdistelmässä. Tilkkupinta oli melko raskas, koska se oli ensinnäkin iso ja se oli tehty USEISTA tilkuista. Väliin tuli kevyttä villaa ja takakangas oli Marimekon satiinipuuvillaa, ohutta laatua, joka oli tarjouksessa Marimekon Outlet liikkeessä Herttoniemessä . Tilkkutyö on sekä pehmeä, notkea että kevyt. Ja lisäksi erittäin kaunis.

Tikkausmalli modern scribbles ja takakangas Marimekon satiiia.

Kukkivat tilkkupeitot

Harmittaa niin vietävästi, että en muistanut ottaa kunnon kuvaa tästä ihanasta peitosta. Työssä oli hennon sini-vihreä väritys. En ole varma oliko kangas itsepainettua vai ostettua. Veikkaan itsevärjätyksi. Nyt on vain nämä huonot lähikuvat.

Tästä tilkkutyöstä tulee sohvan suojus, aika iloinen veitikka!

Tilkkupeitto äidille

Tilkkutyökurssin satoa. On ihan mahtavaa nähdä kuinka aivan alottelijalta syntyy näin hieno ensimmäinen tilkkupeitto.  Tikkasin tulppaaneja kevään kunniaksi.

Tilkkupaja järjestää maaliskuussa uuden tilkkutyökurssin. Ota yhteyttä jos kiinnostaa.

Happy -tilkkupeitto

Ehdin saada peiton hyvin ikkunaan, tässä kuvia ennen ja jälkeen tikkauksen. Kuten edellisessä postauksessani jo kerron omalle työlle on tosi vaikea keksiä sopivaa tikkausta. Luulen kuitenkin onnistuneeni hyvin, ei liian moderni ja ennen käyttämätön tikkausmalli. Vaikka tikkaus näyttää tosi tiheältä, johtuu se siitä, että työ on oikeasti tosi iso 2,54 x 2,54 cm.

Kantti on vaalea, koska en tällä kertaa halunnut kehystää työtäni. Tikkauslanka luonnonvalkoinen.

 Nero mittatikkuna,

 Työ tikattuna ja kantattuna. Tikkaukset jäävät täysin takalallle, mikä oli tarkoituskin.

Kuvassa näkee tikkaukset hyvin, kun valo tulee suoraa ylhäältä.

20 x 20 blokkia

Kaiken tikkauksen ohella yritän aina tehdä jotain omaa tilkkutyötä. Viimeisin tuotokseni on hirsimökkihässäkkä. Hiljalleen olen sitä koonnut, mutta yhtäkkiä sain päähäni että ystävänpäiväksi haluan sen Töölön Tilkkupajan ikkunaan.

Kun teen hirsimökkiä, leikkaan aina kaikki suikaleet valmiiksi oikeanmittaisiksi. Tämä on milestäni helpompaa kuin ommella työnalla olevat blokit suoraan suikaleeseen. Kun suikale on valmiiksi oikean mittainen, ei tapahdu niin paljon vääristymiä. Olen nimittäin tehnyt tällä toisellakin tavalla ja silloin blokkini olivat miten sattuu. Tämä 'miten sattuu' työ on kuitenkin hieno, ammattimainen tikkaus pelasti sen.

Ainoa kohta missä ompelen kaksi suikaletta suoraan yhteen on ensimmäisten blokkien yhdistäminen. Arvatkaa vain muistinko!!!  No kerran muistin. Toinen kohta missä on oltava tarkkana on toisen suikaleen ompeleminen, jotta se tulee aina samalle puolelle. 

Takaisin omaa työhöni. Yksi suurimpia motivaattoreita tälle työlle oli suunnaton pinkki-punainen kangaskokoelmani, jota halusin purkaa. Sanonpa suoraan, että missään ei näy pienintäkään koloa, josta 'puutuisi kangasta'.  Ei puutu. Työtä oli ihana tehdä, mutta luulenpa että seuraava hirsari-projekti saa odottaa jonku vuoden. No lupaamatta paras.

Omalle työlle on vaikea valita tikkausmallia ja ymmärrän niitä asiakkaita jotka istuvat pitkään ruudun äärellä pähkäillen. (Itse tiedän heti mitä heidän tilkkupintansa kannattaa tikata :)  ) Mutta oma työ onkin sitten vaikea. Tällä kertaa tikkaus ei saanut olla perinteinen eikä liian moderni. Siinä ei myöskään saanut olla mitään aihetta, kukkaa perhosta. Lisäksi sen tuli mielellään olla ennen käyttämätön tikkausmalli... Ei siis paineita.

Viimeinen punnerrus oli kantti, päätin että nyt valitsen suoraan parhaan kankaan kanttikankaaksi. Olen nimittäin kerran antanut kamalan purkuhössäkän Tilkunviilaaja ystävälleni joka ihme kyllä taikoi siitä ihan kelvollista kanttia. Oli kamala työ tehdä, ommella ja purkaa 10 metriä kanttia. Mutta ei Tilkunviilaajakaan varmaan helpolla päässyt.

Ystävänpäivä lähestyy

Hirsimökki on ehdottomasti yksi suosikkiblokeistani.. odottakaapa vain!

Tämän peiton oli tehnyt yluii 80 vuotias isoäiti ja tilkkupinnan toi tikattavakseni tämän tyttärentytär.

Tikkausmalli on ihana Maidenhair ja lanka hennon vaaleaa vaalenpunaista King Tutia

Tikkauksia pieniin peittoihin

Kuten varmaan arvaattekin minulla on uusi puhelin. Kuvien pitäisi puhelimesta automaattisesti latautua OneDriveen mutta eipä vaan lataudu. No ehkä opin joskus miten se tehdään. Kuvia ei siis ole siirtynyt kuin satunnnaisesti tietekoneelleni kun olen Herra miestäni patistellut auttamaan.

Tässäpä sitten ihan kolme tikkausta kerralla, kaikki pieniä.

Peitto koiralle,  tilaustyö asiakkaalle. Näitä on niin kiva tehdä, mutta eivät nämäkään itsestää synny.

Tämä peitto oli jo valmiiksi ommeltu pussiksi. Sisällä oli paksu vanu, mutta sain sen pysymään paikoillaan ja tikkaus onnistui oivallisesti. Siitä tuli ihana vauvanpeitto

Ja sitten oli sellainen ihana taaperopeitto, joka sai pinnalleen kestosuosikkiani, leijoja. Mutta ne kuvat taitavat olla seitsemännessä taivaassa, Siis jossain muualla : /

Peruspussukkakurssi

Töölön Tilkkupajan vieressä on ihana keramiikkapaja. Joskus tarjouduin opettamaan heille kuinka tehdään pussukka, kertakaikkisen hyödyllinen taito. Pussukat ovat monikäyttöisiä ja siksi erittäin tarpeellisia. Ja niin saatiin kasaan sopiva määrä oppilaita, seitsemän.


Jokainen sai valmiiksi omansa, vain kerhon vetäjän pussukka valmistui hieman myöhemmin illalla ja siksi minulla ei ole siitä kuvaa. Kaikki pussukat siis onnistuivat, neuloja ei mennyt poikki eikä kukaan joutunut purkamaan. Pussukkakurssin jälkeen on syntynyt vielä paljon lisää pussukoita.

Taidot karttuu tehdessä ja nämä ovat hienoja ensimmäisiä pussukoita!