Pokaali

Sain tällaisen pokaalin Tilkunviilaajalta. Kiitos !  Nyt pitää keksiä kymmenen uutta asiaa minusta.  APUA !

I got this trophy from Tilkunviilaaja. Thank you! Now I have to come up with ten new things about me. HELP!

1. Askartelu ei ole mun juttu. Eikä siivous eikä ruoanlaitto. Innostun isoista asioista, ja yleensä teen ne vielä isompana kuin alkuperäinen suunnitelma sanoo.
   Crafts aren't my thing. Nor is cleaning or cooking. I get excited about bigger things, and I usually make them even bigger than the original plan tells me to.                                                                     
2. Seuraan hömppäsarjoja mutta en koskaan reality-sarjoja. 
   I watch guilty-pleasure TV-shows.
                                                                                                          
3. Talvikuukausina käsilaukustani löytyy aina sukkakutimet.
   During winter months, my must-have handbag item is a sock knitting.
   
   
4. Olen tehnyt kaksi hole-in-one:a.
   I've made two hole-in-ones.
   
   
5. Pahin vaihe lasten kasvatuksessa oli kun minulla ja kolmella tyttärelläni oli sama kengännumero.
   The worst part of bringing up my children was when me and my three daughters had the same shoe size.
   
   
6. Lempielokuvani on Pretty woman.
   My favorite movie is Pretty woman.
   
   
7. Herkuruokia ovat kaikki mitkä ovat tehty maksasta: maksapihvit, varsinki jauhemaksapihvit ja itsetehty maksalaatikko. Rakastan myös punajuuriruokia.  
   My favorite food is everything made of liver. I also love beetroots.
   

En millään keksi mitään muuta tässä vaiheessa. Kiitos vielä pokaalista. Vyöryrän sen joko eteenpäin tai taaksepäin... täytyy miettiä, ehkä pidän sen itselläni :D

I really can't come up with anything else right now. Thank you for the trophy. I'll pass it either forwards or backwards... I must think about it, perhaps I'll keep it to myself! :D

99 / 99

Ryijy on valmis. Jokainen rivi ja solmu tehtynä.  Ei voi sanoa muuta kuin, että on ollut ihanaaa tehdä sitä. Viimeiset päivät, voi jopa puhua viikoista, on kyllä uponnut täydellisesti tähän harrastukseen. Tämä näkyy myös pölyn määrässä.

Vielä on jäljellä ryijyn trimmaus... Siis rivi riviltä kampaan pystyyn tupsut ja leikkaa auki jäljelle jääneet lenkit ja lyhennän langanpäät. Näyttää upealta !

Sitten imuroin ryijyn kevyesti. Ja kaikki muut paikat sitten tosi reippaasti.

Huolittelen taitteet ja ompelen kiinni nimilapun.

Ja sitten on juhlallinen ripustusjuhla. Paikka on ollut tiedossa koko ajan.

Mutta mikä ihaninta pääsen ihanien tilkkujeni pariin. Kaipaan ompelukonetta ja kankaiden hypistelyä.

Syyrinki on uudistanut sivunsa, kannattaa käydä kurkkaamassa!


Tässä loput langat, surullinen näky : (

The ryijy is now finished. Every knot and row is done. I can't say anything else but that it's been a pleasure. The last days, or even weeks, have been completely devoted to this hobby of mine. It also shows in the amount of dust around here.

All that is left is the trimming. I need to comb every row and cut all the threads to even lengths and cut open all the loops that were left behind. 

Then I will lightly vacuum the ryijy. And then vacuum the rest of the house.

After this there will be the a formal ceremony where we hang the ryijy. It has had a place waiting for it this whole time.

But what's best, I get to go back to my quilting. I miss my sewing machine and playing with fabrics.

Syyrinki's website has had a makeover, you should check it out!

90

Vihdoinkin on sellaiset kelit että sopii tehdä ryijyä.

Jäljellä on enää vaivaiset 9 riviä, joista 4 on vielä kuviollista. Täytyy sanoa, että kyllä se vähiin käy ennenkuin loppuu. Mutta riviäkään en antaisi pois. Ja vaikka järjen ääni huutaa ihan muuta, suunnittelen jo seuraavaa ryijytalkoota, mutta vasta ensi kesälle.

Nyt alan miettiä kuinka suuret ripustajaisjuhlat järjestän.

London calling

Olen viettämässä ihanaa pitkää viikonloppua Lontoossa. Ja tietysti päämääränä oli ostaa mahdollisimman paljon tarpeellisia kankaita.

Notting Hillissä näimme liikkeen, jonka näyteikkunat oli kauttaaltaan, siis katosta lattioaan, somistettu vanhoilla ompelukoneilla. Ihant ikkunat

Yhden hienomman kankaan tarvitsin iltapukuuni. Sain liikkeen nimen  Merja Heiskaselta, joka on luvannut ommella pukuni. Liike Jason's Fabrics löytyy Edgware Streetiltä ja siellä oli paljon ihania ihania kankaita. Ja loppujen lopuksi oma kangaskin löytyi todella helposti. Päällinen on ohuen ohutta silkki sifonkia ja alla alus-silkki. Puvun muoto ja malli jää sitten myöhemmin päätettäväksi.

Toinen kohde oli kangaskauppa TIKKI, joka oli hieman Lontoon keskustan ulkopuolella. Nimi selittyy suomalaisella omistajalla, Tiinalla, joka ikävä kyllä ei ollut paikalla lauantaina. Ostin sieltä ihanan valikoiman pinkkejä kankaita, jotka teknisten ongelmien vuoksi eivät nyt pääse tähän. Maanantaina sitten!

Ja tässä kankaat :

74

Ryijy etenee hyvin. Kun keskiosan värisekamelska on ohitettu, alkaa väriseoksia olla taas vähemmän ja ajatus pysyy paremmin kasassa. Enää 25 % jäljellä ja tuntuu, että työ valmistuu ihan tuosta vaan. Ja varmaan valmistuisikin, ellei olisi näitä pakollisia vapaapäiviä.

Ryijyn teko on raakaa työtä eikä se sisällä mystiikkaa, mutta aimo tujauksen sinnikkyyttä se vaatii. Langat täytyy pysyä numeroituna koko ajan, sävyerot voivat olla niin pienet, että niitä voi olla tosi vaikea huomata. Kun langat on keritty vyyhdeiltä rullille ja numeroitu, ei jää tilaa arvauksille.

Lankaseokset pidän muovipusseissa, jotka myös on merkitty väriseoksen symbolilla. Kun en tarvitse seosta enää, laitan lopun takaisin pussiin. Kun jälleen  tarvitsen kyseistä seosta, oikea seos löytyy merkitystä pussista.

Se täytyy heikkoudekseni myötää, että vaikka ohjeissa on grammalleen kerrottuu kuinka paljon kutakin väriä on ja yhtä tarkkaan kuinka paljon kutakin väriseosta tarvitaan, olen tehnyt valmiita seoksia summamutikassa. Lopussa/ kun ryijy on valmis voin sitten kertoa menikö nappiin vai onko langat käytetty tarpeettomiin seoksiin.

Neuloja tarvitaan PALJON. Tai siis olisi kiva jos jokaisella seoksella olisi oma neulansa, :D

Kuten kuvasta näkyy, ryijypohjassa ei ole merkintöjä, vaan seuraan värikarttaa. Alussa käytin nuppineuloja kuvaamaan aina 20 solmua, mutta nyt olen luopunut niistä. Itse asiassa ne ovat jääneet jonnekin ryijyn syövereihin ja pistävät aina silloin tällöin mahaani. Jos joskus huomaan, että aah, kolmen solmun sijasta tein vain kaksi, virhe on helppo korjata nyppäsemällä väärä väriseos pois ja ompelemalla siihen oikea.

Kuva kuvaa hyvin työskentelyäni. Apuna käytän pahvisia viivottimen tapaisia liuskoja, jotka ovat järkyttävän huonolaatuisia. Sisältyivät 860e tarvikepakettiin. Langat ommellan liuskan ympäri ja kun liuskaa siirtää eteenpäin, voi valmiit lenkit leikata auki.

Ostoksilla

Olin eilen konkurssiloppuunmyynnissä. Kankaita ja kaikkea mahdollista oli yllin kyllin.  En muista firman tarkkaa nimeä (Futura tai jotain, en kirjoittanut muistiin) mutta osoite oli

Karvaamokuja 4,  4.krs
 00380 Helsinki


Paikka on vielä tänään lauantaina 27.8.2011 auki klo 10 - 15,  joten sinne kaikki innokkaat.

Tässä oma saaliini

Kankaat olivat noin -60% alennuksessa ja muu tilpehööri -50%. Pieni silitysrauta maksoi 15 euroa.

I had a dream

Miten voikaan joskus nähdä jotain selvästi, ja vielä niin, että tarkka malli piirtyy takaraivoon niin, että se vaivaa minua joka päivä. Näin kävi eräänä yönä, kun näin unessa Tilkunviilajan tekemän tilkkutäkin 'Lapsettaa' näyttelyyn. Malli ja jopa käytetyt Kaffe Fassetin kankaat ovat päässäni. Selvyyden vuoksi sanon, että kyse on vain unesta ja tilkkumalli oli juniorikokoinen eikä se malli, joka Tilkunviilaajalla on nyt työnalla.

No onko uni enne... Jos on, niin kankaat sattumoisin löytyvät kangasvarastostani.

3-vuorotyö

Kotiäitinä mietin, onko elämäni vain siivousta ja ruoan laittoa, ja olen tullut siihen tulokseen, että ei ole. Voisinpa jopa sanoa, että ei vähimmässäkään määrin. Teen kolmivuorotyötä. Ensimmäisellä vuorolla pelan golfia. On pidettävä huolta hyvästä kunnosta ja sosiaalisesta elämästä. Yleensä lähden kentälle jo pian seitsemän jälkeen ja olen takaisin kotona ennen puolta päivää.

Seuraavat 2 vuoroa teen ryijyä, yleensä lopettelen noin 9-10 aikaan illalla.

Ryijyn teko jatkuu siis hyvällä vauhdilla. Olen jo saanut 67 riviä valmiiksi. Jäljellä on 32 riviä ja tavoitteena on saada ryijy syyskuun loppuun mennessä valmiiksi. Tarkoittaa, että joka päivä pitäisi saada melkein 3 kerrosta valmiiksi. Ja se on ihan koko päivän työ. Syyskuun lopussa on aika muuttaa mökiltä kaupunkiin ja vaihtaa langat kankaisiin.

Ei-lajeja

Olen vaeltanut Alpeilla n 90km ja vastaan on tullut melkoisia uusia ei-harrastuslajeja.

Polut ovat yleensä n 30cm leveitä ja niitä on laidasta laitaan ja jyrkkyys voi olla ihan mitä vaan. Esteenä on irtosoraa, kiviä, kallioita, lehmiä, lampaita. Talven kauniit rinteet ovat ihan laitumena ja niitä ei vaeltamiseen varsinaisesti käytetä.

Kaikkein simppelin uusi ei-laji tuntuisi olevan laskea alppipolkuja mountain-bikellä. Nyt tämäkin Suomessa muoti-ilmiö -pyörä sai minulle ihan uuden merkityksen. Jos haluaa lajista vielä jännemmän, voi tulla alas myös ilman mitään turvavälinettä, sellaisenkin perhekunnan näin. Muutoin harrastajilla oli kyllä tosi asialliset varusteet. Minulle laji oli pöyristyttävän pelottava.

Toinen uutuuslaji oli juosta jyrkkää rinnettä alas. Voi luoja!!! Ja samalla videoida kaverin juoksua. Voisko joku selittää!

Kolmas ihan kummallinen laji oli tulla rinnettä alas ns maalaudalla (kuulemma dirt board). Lauta on kuin pienehkö lumilauta, jonka kummassakin päässä oli rengas halkaisjaltaan n 30cm. Siinä sitä sitten seistään kuin lumilaudalla. Jarrutkin lautaan on asennettu, kanttaus ei nimittäin onnistu, vaan nopeutta säädellään jotenkin toisella jalalla. Oli kyllä hurjan ja vaikean näköistä.

Oma huimausraja menee n 200m pudotuksen kohdalla, se vielä jotenkin menee, mutta kun reuna alkaa olla 1 km luokkaa, alkaa vaikerrus. Muutoin olen varma, etta vaeltajillekin tulee jossain vaiheessa kypäräpakko ja aion olla ensimmäisten joukossa sellaisen ostamassa.