Toistan itseäni, mutta sanon sen jälleen kerran, että sielultani olen vaiheompelija. Viime viikolla maanantain ja keskiviikon välisenä aikana tein itselleni 4 hametta, joista kaksi ehdin jo esitellä.
Tässä toiset kaksi. Nyt on hameet melkein tehty, viidennestä puuttuu vain vuorikangas.
Punainen hame oli haastetyö Tilkunviilaajan kanssa. Kumpi saa hameen ensi valmiiksi. No reilukerholaisena annoin hänelle kyllä aikaa tehdä omansa, mutta kimallukseen ihastunenna (kuten allekirjoittanutkin) hän aloitti hameenteon ihanasta kiiltävästä kankaasta. Minä sain siitä myös hamekankaan verran. Tilkunviilaajan malli on vain hieman haastavampi kuin omani, luulen että pitäydyn ihan suorassa mallissa.
Toinen hame on ihana satiininen ruusukangas, taivaallisen kaunista ja lopputulos oli ihan mielettömän hyvä.
Huomatkaa huimat korkkarini, ei ole käytössä ihan joka päivä.
Tämä pieni tilkkutyö on koiralle. Tikkaan sen huomenna. Ihan sairaan ruma : )
Ja sitten tikkausasiaa. Sain tikattavaksen 2 kaunista tilkkutyötä, jotka oli valmistettu farkkukankaista. Ikävä kyllä en pystynyt niitä tikkaamaan. Neljän kankaan risteyksessä jalka ei liukunut kankaiden päälle ollenkaan. Jos kankaat kolmen kankaan risteyksessä olivat sopivan yksisuuntaisesti käännetty, ei kone ommellut niidenkään yli. Ikävä kyllä en pystynyt auttamaan tikkauksen kanssa muuten kuin koneharsimalla kaikki pinnat valmiiksi yhteen, jolloin käsintikkaus voi tapahtua helpommin. Uskon että koneharsinta auttaa paljon, sillä farkkukankainen tilkkutyö on raskas ja vaikea käsitellä. Nyt pinnat pysyvät hyvin paikallaan.
Tässä toiset kaksi. Nyt on hameet melkein tehty, viidennestä puuttuu vain vuorikangas.
Toinen hame on ihana satiininen ruusukangas, taivaallisen kaunista ja lopputulos oli ihan mielettömän hyvä.
Huomatkaa huimat korkkarini, ei ole käytössä ihan joka päivä.
Tämä pieni tilkkutyö on koiralle. Tikkaan sen huomenna. Ihan sairaan ruma : )
Ja sitten tikkausasiaa. Sain tikattavaksen 2 kaunista tilkkutyötä, jotka oli valmistettu farkkukankaista. Ikävä kyllä en pystynyt niitä tikkaamaan. Neljän kankaan risteyksessä jalka ei liukunut kankaiden päälle ollenkaan. Jos kankaat kolmen kankaan risteyksessä olivat sopivan yksisuuntaisesti käännetty, ei kone ommellut niidenkään yli. Ikävä kyllä en pystynyt auttamaan tikkauksen kanssa muuten kuin koneharsimalla kaikki pinnat valmiiksi yhteen, jolloin käsintikkaus voi tapahtua helpommin. Uskon että koneharsinta auttaa paljon, sillä farkkukankainen tilkkutyö on raskas ja vaikea käsitellä. Nyt pinnat pysyvät hyvin paikallaan.
No, nyt on oikein hametehdas käynnissä, mutta kauniilta näyttää, pidän tuosta punaisesta!
VastaaPoistaNo jo on aikoihin eletty, kun hameompelua tehdään ihan kilpaillen :o)
VastaaPoistaNo ei tässä sentään aikaa otettu, rauhallisessa tahdissa teimme, olikos se marraskuu kun jaoimme punaisen kankaan keskenämme. Ja etkös se sinä ollut joka kiirehdit meitä ompelemaan hameet pikkujouluihin, jos oikein muistan.
PoistaEn ole alkuunkaan kilpailuhenkinen mutta pidän yhdessätekemisestä.
Hyvää Ystävänpäiväniltaa!
VastaaPoista