Montako neliöä näet

Sain tikkauspalveluuni todella ihanan peiton, joka laittoi älynystyrät jälleen pois radaltaan. Mielenkiintoinen ja hauska blokki ja ihanat värit! Tekijä on harrastanut tilkkutöitä jo yli 20 vuotta, joten kangasvaihtoehtoja löytyi. Blokki koostu kolmesta eri kankaasta, tumma,vaalea ja keskisävyinen. Tämä tilkkupinta on kyllä sellainen, jonka haluaisin itsekin tehdä.

Pöllöt laaksossa

Tämän peiton saa pieni Sini-tyttönen. Voiko olla suloisempaa. Ihana, että saan esitellä peiton kaikille lukijoilleni

Tilkkupinnan haasteita olivat useat päällekkäiset aplikaatiot.  Voisi olla järkevää leikata takakankaita pois aplikaatioiden alta, peitto pysyisi pehmeämpänä. Tässä aplikaatioita oli neljäkin kerrosta päällekäin, tilkkupinta viides, mutta pitkä Armi jaksoi hyvin. Ääni oli kuitenkin sellainen, että siinä oli ehdoton raja.

Olen tutustunut jokaisen pöllöön ihan nokatusten, sillä 'irtonenät' piti harsia kiinni, etteivät olisi luiskantaneet poskille tikatessa : )

 Tikkauskuvio on Leaves and loops ja vanuna villaa

Villit ruusut

 Tämä osio kuuluu sarjaan 'sattuu ja tapahtuu'.

Joskus viime vuoden loppupuolella minulle soitti mies *asiakas* ja halusi tulla käymään Tilkkupajassani vaimonsa ja ystävänsä kanssa. Yritin selittää, ettei vaatimaton pajani ole kauppa, etteivät pettyisi. Kun he sitten tulivat, kävi ilmi että tämä australialainen ystävätär oli innokas ja taidokas tilkkutöiden tekijä. Hänellä on blogi, jonka nimi on Quilterie

He ihailivat aikansa tilkkutöitäni kunnes oli aika siirtyä kankaisiin. Ystävätär tutki hetken kangashyllyäni, ja nappasi sieltä juuri sen vihreän, jonka olin saanut ystävältäni Lorrelta näillä saatesanoilla *Soile, this is a great green*  Enkä voinut kieltäytyä myymästä. Miten voi olla, että joku tietty vihreä voi olla juuri se mahtava vihreä! No se vihreä kangas on nyt Austraaliassa.

Tarina jatkuu. Pari viikkoa sitten sain e-mailin tältä austraalialaiselta rouvalta ja hän pyysi minua tikkaamaan hänen suomalaiselle ystävättärelleen tekemänsä tilkkupeiton. Ei voi sanoa muuta kuin että anna hyvän kiertää, se tulee takaisin.

Nappeja housuihin

Olen monta päivää vain tikannut peittoja, ja blokkaan ne kyllä kunhan saan pyydettyä luvat kaikilta asianomaisilta. Siksi olikin niin hauskaa, kun ovesta käveli sisälle taas jotain ihan muuta.

Nuori herra tarvitsi nappeja housuihinsa. Hän oli ostanut ns olkaimet, mutta sitten hän huomasi, etteivät ne yksin riitä. Kaikkiin housuihin tarvittiin nappeja. Paljon nappeja, koska housujakin oli paljon. Neljä nappia eteen ja kaksi taakse, mikäli ymmärsin kuvasta oikein.

Asian teki vaikeaksi se, ettei nuorella herralla ollut niitä nappeja ja minunkin varastoni rajoittui vanhoista paidoista leikattuihin paidannappeihin. Ja housuihin tarvittavien nappien kokokin oli arvoitus, koska olkaimet olivat vielä postissa.

Ylimääräistä häiriötä teki myös se, että kun nuori herra käveli sisään, oli kello jo puoli kuusi illalla. Vakuuttelin ompelevani napit aika ripeästi. Kävellyttäessäni Neroa vielä illemmalla mieleeni juolahti yhtäkkiä, mitä jos asiakas oli odottanut saavansa housunsa jo samaisena iltana. Mitä, jos hänellä ei ole laittaa aamulla kunnon housuja jalkaan. Joiduin varmistamaan asian, muuten en olisi kyllä saanut nukuttua. Onneksi hänellä oli vielä yhdet housut kotona.

Aamulla lähden sitten nappikaupolle.

Kaunotar

Tämän tilkkupeiton tikkaus oli aikamoinen työvoitto. Aluksi valitsimme langan, joka kertakaikkiaan ei toiminut. Vaikka lanka tuntui käsissä aivan yhtä vahvalta kuin muutkin vastaavat langat, se ei tykännyt tikkauksesta. Aina 7 cm:n jälkeen lanka katkesi.  Siirrän koko lankapuolan ö-hyllyyn ja teippaan isolla kylkeen * ÄLÄ EDES YRITÄ*.

Lisähaastetta tuli hexagon-kulmista. Vakiona niiden kohdalla lanka katkesi, jos kone tikkasi paksuimmalta kohdalta. Tämä johtuu siitä, että tikkauskone liikkuu ommellessan. Siksi tikattavaa kangasta ei varsinaisesti *pingoiteta* vaan kangas vanuineen ja takakankaineen lepää rentona tikattaessa. Jos tilkkutyö on liian tiukasti viritetty koneeseen, lanka katkeilee. Sama voi tapahtua, jos ommeltava kohta on liian paksu.

Valkoinen lanka toimi hyvin (paitsi näissä hexagon-kulmissa) ja tikkauskuvio tuli kauniin hienostuneesti esille. Valkoisella takakankaalla tikkaus näyttää myös hyvin kauniilta. Vanuna käytimme villaa, joka keltaisuus hieman taittaa muuten kikavalkoista kangasta. Lämpöisyys voitti.

Merellä

Tässäpä tämä vihdoin on, tosin tikkausta vielä vajaa. Vanuna käytän ohutta sekoitevanua puuvilla / polyester (vanhasta varastosta) Nyt myytävänä oleva on 80/20 vanu on ihanan pehmeää.

Koska olen ommellut blokit puuvillakankaalle ja työssä on kaledoskooppisia saumoja, en uskaltanut ommlla viimeistä keskuskangasta, vaan aplikoin keskelle kukkasen ja leikkasin takakankaan pois keskustan takaa. Oli aikamoinen möykky.

Tikkaan tämän aika tiheästi jollain ihanalla vihertävällä langalla.

Työhän on siis Sarah Fielken malli kirjasta Material Obsession.

Uusi tuttavuus

Maailmassa on ihan kaikenlaista.  Pieneen pajaani tuli eräänä iltapäivä rouva Poupetta kamera kädessään ja pyysi saada ottaa kuvia liikkeessäni. En ole ujo, joten annoin hänen ottaa kuvia minusta ja töistäni.  Hän kertoi, että on mukana ryhmässä, jossa jokainen ottaa kuvia vieraista henkilöistä ja julkaisee ne sitten blogissaan. Tarkoituksen oli oppia kuvaamista mutta myös kehittää sosiaalisia taitoja. Niinpä hän sitten teki minusta tällaisen jutun omaan blogiinsa. Hauskaa !

Tilkkupeitto pojalle

Tässä peitossa käytimme King Tut lankaa, jossa vaihteli sininen, punainen ja luonnonvalkoinen väri. Tikkauskuviona oli Stars and loops. Tikkaus pehmensi kauniisti muutoin *juhlallista* blokkia. Kaunis työ, ensimmäinen, jossa lanka ei katkennut kertaakaan. : )  Tikkaus sujui kuin tanssi.