Sain tikattavakseni ihanan vauvanpeiton. Työ oli perinteinen tilkkutyö mutta osa tilkuista oli brodeerattu ja kehystetty pitsillä.
Isompi sininen on käsinbrodeerattu, suunnilleen 1930 luvulta ja oli Sylvian Amandan kapio. Kangas oli täysin kunnossa ja sitä on käytetty myös työn valkoisissa osissa. Peiton saa Sylvian Amandan tytöntytöntyttö, Elin Sylvia Amanda.
Mietin tikkaisinko brodeerauksen vai en. Kunnioituksesta olisin halunnut säilyttää sen tikkaamattomana mutta käytännön syistä halusin tikata sen. Varsinkin kun toinen brodeeratuista paloista oli iso, pelkäsin että se repeytyisi ja vahingoittuisi käytössä. Keskustelu kollegojen kanssa vahvisti päätöstäni tikkauksen puolesta.
Pitsit oli ommeltu vain reunasta tilkkupintaan (luonnollisesti) joten käsinompelin pitsin uloimmankin reunan kiinni ettei se tikkauksessa kääntyilisi miten sattuu.
Vaikka tikkaus menee brodeerauslankojen yli, se ei vähennä niiden kauneutta, päinvastoin tekee niistä osan työstä.
Ja mitä olisi isoäiti ajatellut asiasta.. Minä olisin todella iloinen jos joku jossain tulevaisuudessa haluaisi käyttää jotain tekemääni silmiensä iloksi ja hyödyksi. Ei haittaisi vaikka sen yli tikataan. Parempi niin kuin että työni haperoituisi kaapissa käyttämättömänä. Ja isoisoäiti Sylvi Amanda on varmasti iki-iloinen ja tyytyväinen.
Isompi sininen on käsinbrodeerattu, suunnilleen 1930 luvulta ja oli Sylvian Amandan kapio. Kangas oli täysin kunnossa ja sitä on käytetty myös työn valkoisissa osissa. Peiton saa Sylvian Amandan tytöntytöntyttö, Elin Sylvia Amanda.
Mietin tikkaisinko brodeerauksen vai en. Kunnioituksesta olisin halunnut säilyttää sen tikkaamattomana mutta käytännön syistä halusin tikata sen. Varsinkin kun toinen brodeeratuista paloista oli iso, pelkäsin että se repeytyisi ja vahingoittuisi käytössä. Keskustelu kollegojen kanssa vahvisti päätöstäni tikkauksen puolesta.
Pitsit oli ommeltu vain reunasta tilkkupintaan (luonnollisesti) joten käsinompelin pitsin uloimmankin reunan kiinni ettei se tikkauksessa kääntyilisi miten sattuu.
Vaikka tikkaus menee brodeerauslankojen yli, se ei vähennä niiden kauneutta, päinvastoin tekee niistä osan työstä.
Ja mitä olisi isoäiti ajatellut asiasta.. Minä olisin todella iloinen jos joku jossain tulevaisuudessa haluaisi käyttää jotain tekemääni silmiensä iloksi ja hyödyksi. Ei haittaisi vaikka sen yli tikataan. Parempi niin kuin että työni haperoituisi kaapissa käyttämättömänä. Ja isoisoäiti Sylvi Amanda on varmasti iki-iloinen ja tyytyväinen.
Hienosti toteutettu vanhan ja uuden yhdistäminen. Tikkauskuviokin kuin samalta ajalta kirjontojen kanssa.
VastaaPoistaOlisi ollut aika outo pala työssä ilman tikkausta. Nyt sulautuu osaksi pintaa.
VastaaPoistaOlisi kannattanut tikata vanhat kirjailut erikseen ja niiden ulkopuolelta laidasta laitaan tikkauksella. Minun silmääni tuo tikkaus ei ilahduta. Varmaan hintakysymys.
VastaaPoistaMietin tätä että olisin tikannut brodeeraukset erikseen. Miksi en päätynyt siihen oli se miltä työ olisi näyttänyt takaa. Reunasta reunaan tikkaus ei ole ihan yksinkertainen vaan tikkauksen keskellä reunaan tullessaan tulee siirtymätikkauksia, ja niitä voi tulla mallista riippuen useitakin päällekkäin. Lisäksi tämä tikkaus jäljitteli sinisen brodeerauksen kuvioita kauniisti eikä ollut liian tiivis että olisi vienyt huomion itse brodeeraukselta. .
Poista