Kirppislöytö

Joskus voi olla todella hyvä onni. Menimme mieheni kanssa pari viikkoa sitten kirpputorille tai siis ANTIIKKIPÄIVILLE Fiskarsiin ja olin jo valmiiksi päättänyt, etten osta muuta kuin kirjasinlaatikon. Siis minkä: Tämän ! Ja kuinka ollakkaan, se oli odottamassa ei ensimmäisellä, mutta jo toisella myyjällä.

 

Olin niin innostunut, että myyjä olisi voinut pyytää siitä mitä vain. Onneksi mieheni oli vieressä toppuuttelemassa. Maksoin 55 euro.

Laatikko on juuri sopiva seinälle ripustettavaksi. Tätä laatikkoa on käytetty ennen erilaisten kirjainten ja numeroiden säilytykseen ehkä esim kirjapainossa tai vastaavassa. Nyt tämä mainio laatikko saa uuden elämän lankarullien säilyttäjänä. Rullat ovat juuri sopivan solakoita ja myös pitkiä.

Sormia syyhyttää

ja lisäksi ne ovat ihan siniset. Lohjalla mustikat kasvavat ja kypsyvät. Nyt kaikki metsään poimimaan superruokaa.

Olen purkanut yhden valtavan tilkkupeiton tikkaukset. Jälki oli ihan luokatonta, tein sen monta vuotta sitten vapaana tikkauksena tavallisella ompelukonella. Onneksi en koskaan tehnyt tikkausta ihan valmiiksi ja lisäksi alalangan kireys oli kroonisesti liian löysä, joten purkaminen kävi suhteellisen nopeasti, noin 3 päivää. Vielä on noin 3 tunnin työ jäljellä. Sormissa on vain ikäviä langan polttamia haavoja, Huomasin ne vasta pomiessani mustikoita. Sormissa oli syviä sinisiä kirveleviä raitoja, auts. Nyrkkisääntönä longarm tikkaukselle on se että 5 minuutin tikkauksen purkuun menee 2 tuntia.

Mustikoiden lisäksi myös viinimarjapensaat notkuvat marjoista. Missä ovat ne 2 rastasta, jotka tähän mennessä aina söivät kaikki punaiset marjani. Nyt olen joka aamu yllättynyt, kun näen aina vain punaisemmat marjapensaani. Ihanaa. Karviaiset häviävät omiin suihimme ohikulkiessamme. Mustia, edellis- ja sitä edellisvuotisia syömme nyt kiireellä pakastimesta. Opinko koskaan mitään, en. Mutta hyvä lupauksia on mieleni täynnä, kun taas sullon uusia marjoja pakastimiin.

Olen miettinyt aukioloaikoja Tilkkupajalleni. Olen siellä tietysti aina, mutta ehkä en ihan aina, ja asiakkaathan tulevat tietysti silloin, kun en ole siellä. Mikä on jo melko varmaa, on se, että aloitan elokuun alussa. Tiistai, keskiviikko ja torstai ovat hyviä päiviä, jolloin aherran pajallani. Lisäksi tietysti sopimuksen mukaan. Jos haluat piipahtaa katsomassa tilaani ja tikkaus konetta, long armia, voit hyvin sopia ajan, puhelimeni on 050 559 6529. Kaikki ovat tervetulleita.

Sitä sun tätä

Kesä menee ihan vain kiiruhtaessa. Odotan syksyä ja omaa rauhaa : D Ja sitä että pääsen jälleen kankaiden, ompelun ja tikkauksen pariin. Itselläni on vielä kolme omaa isoa tilkkupeittoa tikkaamatta. Jeee!!!

 Laitan tässä vielä Tilkunviilaajan  tikatun peiton kuvia. Peitollahan vilistää viehkoja gekkoja.

Kesän kohokohtia oli tutustuminen Huittisten Tilkkutex myymälään. Ihania kankaita. Suosittelen kaikille.

Vierailin myös Jyväskylässä Kirsi Neuvosen taidegalleriassa. Mukaan lähti 3 taulua tyttärille ja 2 vielä itsellemmekin. Ihania! Kannatta ehdottomasti vierailla.

 Tässä myös herkkupaloja Missourin conferenssista. Ihania kukkaisa

Tässä vielä sankarimieheni osallistumassa Fintriathlonkisaan Joroisissa. Hänet tunnistaa siitä, että hänellä oli keltainen uimalakki ja musta märkäpuku.

Gekkoja peitteellä

Harmillista, että en voi lisätä kuvia tikkaamastani modernista tilkkupeitosta. Tietokone vaatisi valokuvapuolella päivitystä, enkä uskalla alkaa ronkkia herra mieheni konetta.

Peitosta sen verran, että moinen määrä gekkojen tassuja ja sormia vei aikaa tikata. huh huh. Mutta peitto näyttää tosi hauskalta. Väihtelevalla vihreällä langalla tikatuista gekoista näkyy muotoja siellä täällä. Saa Tilkunviilaaja sitten itse esitellä peittonsa tarkemmin.

Jäätelökesää odotellen

Kirjoitin jo että, sataa, tuulee ja on kylmä, täydellinen ilma tehdä lämpimiä käsitöitä. Mutta nyt joudun korjaamaan, paistaa ja on kaunista, ei ehkä kuitenkaan lämmintä, hyvä sää tehdä kirjanpitoa (3kk)

Viimeistelin Tilkunviilaajan tuoman Triojäätelö tilkkupeiton (työnimi). Peitto näytti syötävän hyvältä, ja tikkaus siistiltä. Työ säilytti ihanasti pehmeytensä. No tässä paketti ihanaa Triojäätelöä.

Ja taas pieni esittely Gammill Statler Stitcherin näyttelystä Missourista: Onkos söpömpää nähty

Ristipistoa

Tänään haluan esitellä 2 mielenkiintoista ja erilaista tilkkupeittoa. Mielenkiintoisiksi nämä peitot tekee se, että kuka tahansa voi olla tällaisen peiton onnellinen omistaja, jos vain harrastaa ristipistotöitä.

Tämä ensimmäinen peitto on tehty 'vanhasta' pöytäliinasta. Liina oli taidokkaasti tehty ristipistoilla ja lisäksi siinä oli käytetty pitsiä. Liina oli ostettu jostain Lähi-Idän maasta, en tosin muista mistä. Liinan alla on roosan punainen kangas ja sitten tietysti ohut vanu ja alakangas. Liinaa voi käyttää edelleen liinana, mutta myös sängynpeittona ja tietysti seinävaatteena.

Tämä tilkkupeitto oli myös tehty ristipistoin ja kuvio ole perinteinen. Kokonaisvaikutelma oli upean hienostunut. Innovatiivinen ratkaisu perinteiselle tilkkupinnalle.

Konetikkaus antoi myös kauniin lisän  viemättä kuitenkaan pois huomiota ristipistokuvioilta.

 

Lisäksi haluan esitellä tikkaamani tilkkupeiton.Tilkunviilaajan toiveena Triojäätelö tilkkupeitolle oli suurehkoa kuviota, lehviä ja kulmia. Tilkunviilaaja päätyi Retro nimiseen tikkauskuvioon. Lankana käytin King Tut:n 100% puuvillaa, jossa vaaleanpunainen ja ruskea vaihtelivat. Alalanka oli täysin kankaanvärinen, jolloin kaunis ja hento kukkakuvio sai seurakseen vain aavistuksen tikkauskuviosta. Vaikka itse kuhunkin, lopputulos oli mieleiseni. Tässä pikkuinen kurkistus aiheeseen: huomenna lisää.

Oltuani 10 päivää opintomatkalla ja vihdoin kotiuduttuani, mieheni kysyi kainosti, voisinko korjata hänen housunlahkeen. Oli hyvä tietää, ettei hänellä mene sormi suuhun poissaollessani vaan hommat on hyvin hanskassa: LOL

Kiitos ja ylistys

Vihdoin ja viimein minulla on työkalut kontroloidan langankireyksiä. Sugar Confrensissa tapasin Herra Paul Statler ja kirjaimellisesti itkin hänelle ongelmastani ylä- ja alalangan kanssa. Ja niinhän se menee, että kun luulin, että minun alalanka on liian kireä, ongelma olikin liian löysä ylälanka. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että kankaan alapuolella olevaan ongelmaan on syypää ylälanka ja myös toisinpäin.

Herra Statler antoi minulle varaosat ja kun vaihdoin ne Pitkään-Armiin niin johan alkoi tulla kunnollista jälkeä.

Pääsin myös jo kokeilemaan uusi oppeja. Kun tikkasin nuken peittoa, olin valinnut pupukuvion, jossa oli 4 pupua. Vierekkäin mahtui vain 1,5 x kuvio. Jouduin siis postamaan toisesta kuviosta 2 pupua. Jee, osasin tehdä sen tuosta vaan. Ei tullut ruuhkaa pupuista peitolle.

Haluan myös esitellä joitain ihania tilkkupeittoja, joita oli Sugar Conferenssin näyttelyssä. Näytteillä oli konetikkauksen mestaritöitä, ainakin omasta mielestäni. Tämä työ oli mieleiseni. Tikkausjälki voisi olla vapaata konetikkausta, mutta ihan yhtä hyvin tehty valmista mallia käyttäen. Olen hyvin pahoillani, etten kirjoittanut muistiin tekijää, mutta työ ei siis missään nimessä ole minun tekemä. Muistaakseni työssä oli käytetty itsevärjättyjä kankaita ja se esitti 7 puulajia. Henkeäsalpaavan kaunis työ.

Kotona, ihanaa

Opintomatka onnellisesti ohi. Matkan tuliaisena pää on pullollaan uusia ajatuksia ja ideoita. Voisin jopa sanoa, että hyppäsin suoraan ekaluokalta neljännelle. Varustetaso kasvoi jälleen huomattavasti. Omistan nyt vehkeitä, joita en ennen tiennyt edes olemassa oleviksi. Kirjoja, manuaaleja, varaosia, erilaisia opetus ja huolto DVD:itä. Mukaan tuli pari rullaa vanua, kankaita ja lankoja. Lisäksi uusi läppäri ja sillä uudet ohjelmat ja mallit.

Pääsen vasta tiistaina takaisin tilkkupajalle töihin, joten tervetuloa silloin katsomaan uusia kankaita ym.