Olen ollut pohjoisessa vanhempieni kotia purkamassa, vähän pintaa raapaisemassa. Sen pinnan alla on varmasti kilometrien verran tavaraa. Isäni sairauteen liittyen hän on osanut niiin paljon kaikkea turhaa, loppusijoituspaikka kaatopaikka. Surullista.
Mutta aarteitakin löytyy, ne poppana- ja mattometrit !, joita äitini kutoi, ja jotka äkäisenä torjuimme hänen eläessään, kelpasivat nyt kaikille, niistä suorastaan kilvoiteltiin. Äitini olisi varmasti mielissään jos tietäisi. Lisäksi jaettavana olivat kauniit pitsi- ja merkkaustyöt.
Vanhempani asuivat suurta omakotitaloa, jossa huone lasten muutettua pois muuttui vapaaksi varastotilaksi. Ja vähitellen kaikki paikat olivat täynnä. Mitään vanhaa ei koskaan raskittu heittää pois. Ne säästettiin. Mitä tästä opin. Älä osta koskaan mitään mitä et todella tarvitse.
Mutta aarteitakin löytyy, ne poppana- ja mattometrit !, joita äitini kutoi, ja jotka äkäisenä torjuimme hänen eläessään, kelpasivat nyt kaikille, niistä suorastaan kilvoiteltiin. Äitini olisi varmasti mielissään jos tietäisi. Lisäksi jaettavana olivat kauniit pitsi- ja merkkaustyöt.
Vanhempani asuivat suurta omakotitaloa, jossa huone lasten muutettua pois muuttui vapaaksi varastotilaksi. Ja vähitellen kaikki paikat olivat täynnä. Mitään vanhaa ei koskaan raskittu heittää pois. Ne säästettiin. Mitä tästä opin. Älä osta koskaan mitään mitä et todella tarvitse.
Tsemppiä. Varmaan parasta, mitä itse voimme lapsillemme jättää, olisi selkeät tiedot omistuksistamme ja minimalistinen koti. Ehkä pitäisi itsekin ruveta pitämään valmista luetteloa perunkirjaa varten ja karsia kaappien tavaraa.
VastaaPoistaVoih sentään. Niin vaikeata on saada tarve ja tarjonta kohtaamaan! Varmasti puoli kilometriä tavarasta olisi tervetullutta JOHONKIN, mutta sitä tervetulleeksi toivottajaa kun ei tunne eikä tiedä. Tsemppiä sulle minulta myös.
VastaaPoistaSurullista tehtävää...
VastaaPoistaSamankaltaisia aatoksia on syntynyt, kun on anoppilaa tyhjennetty. Oma tavaramäärä on ruvennut ahdistamaan ja itselleni olen luvannut heittää pois kaiken rikkinäisen, etti jää muiden vaivoiksi rojun kärräys. Saa nähdä miten hyvin oonistun.
VastaaPoistaTsemppiä ja voimia sinulle urakkaan.
Tuttua on: kaksi vuotta sitten tyhjensimme tätini asuntoa, mittava urakka, mutta hauskojakin hetkiä koimme. Yksi lystikkäimmistä löydöistä oli miltei metrinen pino valkeita villabaskereita, kasa oli kuin kermakakku! Ilmeisesti hän oli ostanut joka syksy uuden. Omia tavaroita aloin tosiaan katsella ihan toisella silmällä ja vähennellä jälkikasvun urakkaa jo tässä vaiheessa. Tsemppiä!
VastaaPoista