Viikon varrelta

Kun vihdoinkin uskalsin sanoa ajatukseni vakituisen siivoojan hankkimisesta ääneen, oli mieheni vastaus shokeeraava : ** VIHDOINKIN **  ... mitä siitä voitte päätellä.

Tänään oli sitten ensimmäinen päivä, ja voi kuinka ihana oli työskennellä Tilkkupajassa, kun tiesi että koti siistiytyy ihan minun mitään tekemättä, siis siellä. Ja pystyin täysin rinnoin tekemään omia ei niin hauskoja juttuja. Vaikka tietysti kaikki tilkkuiluun liittyvät asiat ovat hauskoja, suorastaa ihania.

Valmistin ison taustakankaan Lähisitkö-tilkkupeitolle monista eri paloista: kaksi kertaa täysi leveys ja lopuksi vielä 20cm kaitaleista lisäpituutta. Ja kun tämäkään ei vielä riittänyt, kangas loppui, ompelin lisäleveyttä valkoisista kaitaleista. Olen laskenut tätä taustakangasta pitkään ja hartaasti, kuinka saan kankaan riittämään, ja riittihän se. Ja valmistui nopeasti kun olin jo asiaa melkein tehnyt jo pitkään : D  Vain pienen pieni pala jäi jäljelle.

Hieman sain myös tikattua. Olin ostanut kaksi hauskaa Nooan Arkki paneelia ja tikkasin ne, ja sain jopa tehtyä kantittinauhat ja kiinnitettyä ne. Jee. Eikös kannattanutkin hankkia siivooja. Eikä tässä edes kaikki.

Tein kanttinauhan myös Tähtikartta-tilkkutyölle ja kiinnitin sen. Nyt täytyy enää ommella ne käsin kiinni toiselle puolelle. Se on lempipuuhaani. Samalla voi kuunnella vaikka keihäänheittoa. Sopii ikäänkuin teemaan.

Tänään tikkasin myös värikokeiluja valkoiselle kankaalle. Yksi lanka kaikkien kokeilujen joukossa oli sellainen että se ei vaan toiminut. Kun vaihdoin toiseen puolaan, tikkausjälki oli kaunista, mutta tämä yksi puola oli aivan mahdoton.  Se joutui nurkkaan häpeämään.

Tässä Joanetta ja minä poseeraamme kaverikuvassa. Joanetta on Statler-siskoni ja tapasimme Sugar Confrensissa Missourissa kesäkuussa. Hän vieraili Helsingissä ja jatkoi matkaa Islantiin.

 Tässä vielä yksi kaveri lähettää Ainolle terveisiä.