Viikon varrelta

Kun vihdoinkin uskalsin sanoa ajatukseni vakituisen siivoojan hankkimisesta ääneen, oli mieheni vastaus shokeeraava : ** VIHDOINKIN **  ... mitä siitä voitte päätellä.

Tänään oli sitten ensimmäinen päivä, ja voi kuinka ihana oli työskennellä Tilkkupajassa, kun tiesi että koti siistiytyy ihan minun mitään tekemättä, siis siellä. Ja pystyin täysin rinnoin tekemään omia ei niin hauskoja juttuja. Vaikka tietysti kaikki tilkkuiluun liittyvät asiat ovat hauskoja, suorastaa ihania.

Valmistin ison taustakankaan Lähisitkö-tilkkupeitolle monista eri paloista: kaksi kertaa täysi leveys ja lopuksi vielä 20cm kaitaleista lisäpituutta. Ja kun tämäkään ei vielä riittänyt, kangas loppui, ompelin lisäleveyttä valkoisista kaitaleista. Olen laskenut tätä taustakangasta pitkään ja hartaasti, kuinka saan kankaan riittämään, ja riittihän se. Ja valmistui nopeasti kun olin jo asiaa melkein tehnyt jo pitkään : D  Vain pienen pieni pala jäi jäljelle.

Hieman sain myös tikattua. Olin ostanut kaksi hauskaa Nooan Arkki paneelia ja tikkasin ne, ja sain jopa tehtyä kantittinauhat ja kiinnitettyä ne. Jee. Eikös kannattanutkin hankkia siivooja. Eikä tässä edes kaikki.

Tein kanttinauhan myös Tähtikartta-tilkkutyölle ja kiinnitin sen. Nyt täytyy enää ommella ne käsin kiinni toiselle puolelle. Se on lempipuuhaani. Samalla voi kuunnella vaikka keihäänheittoa. Sopii ikäänkuin teemaan.

Tänään tikkasin myös värikokeiluja valkoiselle kankaalle. Yksi lanka kaikkien kokeilujen joukossa oli sellainen että se ei vaan toiminut. Kun vaihdoin toiseen puolaan, tikkausjälki oli kaunista, mutta tämä yksi puola oli aivan mahdoton.  Se joutui nurkkaan häpeämään.

Tässä Joanetta ja minä poseeraamme kaverikuvassa. Joanetta on Statler-siskoni ja tapasimme Sugar Confrensissa Missourissa kesäkuussa. Hän vieraili Helsingissä ja jatkoi matkaa Islantiin.

 Tässä vielä yksi kaveri lähettää Ainolle terveisiä.

Tikkausta yksiväriselle kankaalle

Minä rakastan yksivärisiä kankaita... tiettyyn pisteeseen saakka. Luin kerran kuuluisan kirjailijan, tilkkutaiteilijan ja kankaiden suunnittelijan Sarah Fielken The Last Piecec blogista, että hän käyttää vain vähän yksivärisiä kankaita, ne ovat hänelle aina reikä tilkkupinnassa. Mielenkiintonen kommentti.

Olen yrittänyt yhdistää sekä yksivärisiä että kuviollisia kankaita ja olen huomannut, että sitä köyhemmäksi tilkkupinta tulee mitä enemmän siinä on käytetty yksivärisiä kankaita. Varsinkin suurina pintoina ne voivat olla vaikeita.

Tässä Tähtikartta tilkkupeitteessä olin erityisen innostunut käyttämään yksivärisiä ja rauhallisesti printattuja kankaita, mutta jälkikäteen ajatellen ne tuovat ehkä hieman kovan ja tylsän ilmeen peitolle. En tarkoita peiton värimaailmaa,  vaan sitä, että kankaasta puuttuu kontrastia rauhallisten - pienten ja suurten kuvioiden kesken. Värimaailmaan olen kuitenkin tyytyväinen.

No tikkauksella sain kyllä ilmettä muuttumaan hyvinkin pehmeämpään suuntaan. Tikkaus olisi voinut olla vieläkin tiheämpää.

Nämäkin vilistävät gekon poikaset antavat peitolle villin hauskan ilmeen, eikä yksivärinen kangas tunnu enää ollenkaan liian hallitsevalta.

Kun olen tutkinut tikkauksen merkitystä tilkkupinnalle olen huomannut miten paljon se voi rikastuttaa peittoa. Varsinkin, jos on käytetty yksivärisiä kankaita, voi tikkauksella tuoda niin paljon lisää mielenkiitoa ja vaihtelua. 

Rohkaisisin kaikkia tikkaamaan enemmän. Taidokas tikkaus tekee tilkkupinnastasi taideteoksen.

Ystäviä

Blogisfääri on ihmeellinen paikka. Sinne voi uppoutua ja siellä voi viettää tuntikausia. Se lisäksi että sieltä saa inspiraatioita ja ideoita omiin töihin, siellä oppii myös tuntemaan ihmisiä töiden takana.

Henkilökohtaisesti tunnen tietysti kaikki oman kiltani Helsingin Tilkkukilta Syyringin bloggaajat
Tilkunviilaajan, Kvilttaajan, Marlen ja Neula ja Puikko blogin pitäjän.

Lisäksi aikasemmin keväällä sain yhtäkkiä seurueen Saksasta, kun Confession of Fabraholic blogin pitäjä saapui tyttärensä ja ystävättärensä kanssa Töölön Tilkkupajan oven taakse. Todella hauska tapaaminen. Onneksi olin paikalla!

Vieraillessanin Lorren luona Amerikassa olen tavannut useasti Inspired by Antique Quilts blogin kirjoittajan. Olen saanut häneltä paljon hyviä vinkkejä niin ompelemiseen kuin blogin pitämiseen. Ihastuttava ihminen, ja erittäin ahkera ja taitava ompelija.

Ja sitten tietysti ruotsalainen Statler siskoni Bussler Bussler blogin pitäjä Maria. Tapasin hänet Missourissa kesäkuisella opintomatkallani. Hän on lähin tukeni ja turvani, onhan hänellä ollut sama longarm quilting kone jo vuoden pidempään kuin minulla.

Tapasin tilkkuiluun liittyvän ystävän  Joanettan myös Missourissa ja hän on niin ikään Statler siskoni. (Olemme kaikki yhtä suurta perhettä). Yhden päivän Helsingin vierailun aikana hän halusi tutustua Töölön Tilkkupajaan ja niinpä tapasimme hänet sekä hänen miehensä, siskonsa ja ystävättären heidän hotellillaan. Kävelimme pajalleni ja lopuksi joimme kahvit ihanan Pavlova kakun kera kotonani. Meillä oli todella hauskaa.

Lopuksi on hyvä lopettaa jälleen Missourissä näkemääni kauniiseen tilkkutyöhön.

Tikkaus on upeaa ! Kaikissa Missourin tilkkutöisä oli paljon tikkausta, olihan se alan mestareiden näyttely.

FQ Jokioinen 2012

Näyttelyn anti oli laaja ja joukosta löytyi monia suosikkeja. Valinta oli vaikea, mutta koska olen perinteisen tilkkutyön ystävä ja erityisesti pidän scrapy-tilkkutöistä, joissa on käytetty mahdollisimman paljon erikuosisia, mutta saman värisiä tilkkuja, päädyin tähän työhön. Työ oli käsin tikattu ja tikki ja lanka oli sopivan jämerää tälle työlle. Pidin kaikesta oikein paljon.

Työn nimi oli Mökkikesä (toivottavasti muistan edes nimen oikein) Tämän ihanan peiton tekijä on Eine Koskinen Tyyki.nyt killasta. (kiitos anonyymille vinkkaajalle)

Pidin paljon myös niistä töistä, joissa oltiin käytetty hyväksi vanhoja perinteisiä käsitöitä.  Pikku liina oli saanut uuden puhtaan keskustan, reunojen kauniit merkkaukset pääsivät jälleen koristamaan kahvipöytää.

Silmiä hiveli myös kaunis peitto, joka oltiin tehty vanhoista pitseistä, verhoista ja ties mistä materiaaleistä. Oikein ihana työ.

Yksi peitto oli koottu pitsineliöistä siten, että joka toinen neliö oli kankaasta. Olikohan virkatut neliöt löytyneet kirpputorilta, mummolan vintiltä vai kenties omasta varastosta.

Laittaisin mielelläni kuvia, mutta oma kamerani on miehelläni lainassa ja nyt jouduin turvaamaan puhelimessa olevaan kameraa. Ja jälki ei hivele silmiä.

Lopuksi sanoisin, että monessa työssä tikkaus oli ns heikoin lenkki. Ymmärrän hyvin, että vapaakonetikkaus on hyvin haastavaa ja sitä täytyisi harrastaa päivittäin, jotta jälki olisi kohdallaan. Itsellänikin tikkaus on ollut se viimeinen paha, joka lähinnä vain pilasi työn. No onneksi tähän on muutos, longarm quilting FINLAND : Töölön Tilkkupaja.  ***

Tervetuloa !

Kirppislöytö

Joskus voi olla todella hyvä onni. Menimme mieheni kanssa pari viikkoa sitten kirpputorille tai siis ANTIIKKIPÄIVILLE Fiskarsiin ja olin jo valmiiksi päättänyt, etten osta muuta kuin kirjasinlaatikon. Siis minkä: Tämän ! Ja kuinka ollakkaan, se oli odottamassa ei ensimmäisellä, mutta jo toisella myyjällä.

 

Olin niin innostunut, että myyjä olisi voinut pyytää siitä mitä vain. Onneksi mieheni oli vieressä toppuuttelemassa. Maksoin 55 euro.

Laatikko on juuri sopiva seinälle ripustettavaksi. Tätä laatikkoa on käytetty ennen erilaisten kirjainten ja numeroiden säilytykseen ehkä esim kirjapainossa tai vastaavassa. Nyt tämä mainio laatikko saa uuden elämän lankarullien säilyttäjänä. Rullat ovat juuri sopivan solakoita ja myös pitkiä.

Sormia syyhyttää

ja lisäksi ne ovat ihan siniset. Lohjalla mustikat kasvavat ja kypsyvät. Nyt kaikki metsään poimimaan superruokaa.

Olen purkanut yhden valtavan tilkkupeiton tikkaukset. Jälki oli ihan luokatonta, tein sen monta vuotta sitten vapaana tikkauksena tavallisella ompelukonella. Onneksi en koskaan tehnyt tikkausta ihan valmiiksi ja lisäksi alalangan kireys oli kroonisesti liian löysä, joten purkaminen kävi suhteellisen nopeasti, noin 3 päivää. Vielä on noin 3 tunnin työ jäljellä. Sormissa on vain ikäviä langan polttamia haavoja, Huomasin ne vasta pomiessani mustikoita. Sormissa oli syviä sinisiä kirveleviä raitoja, auts. Nyrkkisääntönä longarm tikkaukselle on se että 5 minuutin tikkauksen purkuun menee 2 tuntia.

Mustikoiden lisäksi myös viinimarjapensaat notkuvat marjoista. Missä ovat ne 2 rastasta, jotka tähän mennessä aina söivät kaikki punaiset marjani. Nyt olen joka aamu yllättynyt, kun näen aina vain punaisemmat marjapensaani. Ihanaa. Karviaiset häviävät omiin suihimme ohikulkiessamme. Mustia, edellis- ja sitä edellisvuotisia syömme nyt kiireellä pakastimesta. Opinko koskaan mitään, en. Mutta hyvä lupauksia on mieleni täynnä, kun taas sullon uusia marjoja pakastimiin.

Olen miettinyt aukioloaikoja Tilkkupajalleni. Olen siellä tietysti aina, mutta ehkä en ihan aina, ja asiakkaathan tulevat tietysti silloin, kun en ole siellä. Mikä on jo melko varmaa, on se, että aloitan elokuun alussa. Tiistai, keskiviikko ja torstai ovat hyviä päiviä, jolloin aherran pajallani. Lisäksi tietysti sopimuksen mukaan. Jos haluat piipahtaa katsomassa tilaani ja tikkaus konetta, long armia, voit hyvin sopia ajan, puhelimeni on 050 559 6529. Kaikki ovat tervetulleita.

Sitä sun tätä

Kesä menee ihan vain kiiruhtaessa. Odotan syksyä ja omaa rauhaa : D Ja sitä että pääsen jälleen kankaiden, ompelun ja tikkauksen pariin. Itselläni on vielä kolme omaa isoa tilkkupeittoa tikkaamatta. Jeee!!!

 Laitan tässä vielä Tilkunviilaajan  tikatun peiton kuvia. Peitollahan vilistää viehkoja gekkoja.

Kesän kohokohtia oli tutustuminen Huittisten Tilkkutex myymälään. Ihania kankaita. Suosittelen kaikille.

Vierailin myös Jyväskylässä Kirsi Neuvosen taidegalleriassa. Mukaan lähti 3 taulua tyttärille ja 2 vielä itsellemmekin. Ihania! Kannatta ehdottomasti vierailla.

 Tässä myös herkkupaloja Missourin conferenssista. Ihania kukkaisa

Tässä vielä sankarimieheni osallistumassa Fintriathlonkisaan Joroisissa. Hänet tunnistaa siitä, että hänellä oli keltainen uimalakki ja musta märkäpuku.

Gekkoja peitteellä

Harmillista, että en voi lisätä kuvia tikkaamastani modernista tilkkupeitosta. Tietokone vaatisi valokuvapuolella päivitystä, enkä uskalla alkaa ronkkia herra mieheni konetta.

Peitosta sen verran, että moinen määrä gekkojen tassuja ja sormia vei aikaa tikata. huh huh. Mutta peitto näyttää tosi hauskalta. Väihtelevalla vihreällä langalla tikatuista gekoista näkyy muotoja siellä täällä. Saa Tilkunviilaaja sitten itse esitellä peittonsa tarkemmin.