Mitä jää jäljelle..

Olen ollut pohjoisessa vanhempieni kotia purkamassa, vähän pintaa raapaisemassa. Sen pinnan alla on varmasti kilometrien verran tavaraa.  Isäni sairauteen liittyen hän on osanut niiin paljon kaikkea turhaa, loppusijoituspaikka kaatopaikka. Surullista.

Mutta aarteitakin löytyy, ne poppana- ja mattometrit !,  joita äitini kutoi, ja jotka äkäisenä torjuimme hänen eläessään, kelpasivat nyt kaikille, niistä suorastaan kilvoiteltiin. Äitini olisi varmasti mielissään jos tietäisi. Lisäksi jaettavana olivat kauniit pitsi- ja merkkaustyöt.

Vanhempani asuivat suurta omakotitaloa, jossa huone lasten muutettua pois muuttui vapaaksi varastotilaksi. Ja vähitellen kaikki paikat olivat täynnä. Mitään vanhaa ei koskaan raskittu heittää pois. Ne säästettiin. Mitä tästä opin. Älä osta koskaan mitään mitä et todella tarvitse.  

Kantti-teoriaa

Kantin teossa on varmaan yhtä monta mieltä kuin tekijää. Tässä omia ajatuksiani.

Kun suunnittelen kattinauhan väriä, haluan sen aina olevan tummempi kuin varsinainen tilkkupinta. Se tavallaan luo työlle kehyksen.

Haluan, että kanttinauha on tarpeeksi leveä, siksi leikkaan aina kolme tuumaa leveitä kaistaleita, jotka yhdistän vinoittain toisiinsa. Teen kanttinauhan perinteisesti sivut keskelle kääntäen. Minulla ei ole mitään vempeleitä tähän työhön, vaan silitä käännökset silitysraudalla. En ole vielä rohkaistunut tekemään sivuttain leikattua kanttinauhaa.

Kiinnitän kanttinauhan etupuolelle ompelukoneella (ja nyt HUOM ! ) alalangan on syytä olla mahdollisimman saman värinen kuin takakangas. Tämän jälkeen harsin kanttinauhan huolellisesti kiinni ja asetteln nurkat kauniisti paikoilleen. Ja vasta tämän jälkeen uskallan ommella ompelukoneella kanttinauhan paikoilleen. Viimeistelen nurkat käsin ompelemalla.

Jaahas, joku on taas kastanut valokuvan keltaiseen väriin. Yäk

Tikkausmalleja

Yleisön pyynnostä otin kuvia tikkaamistani malleista
Tässä Tilkunviilaajan Jäätelökesä, johon tikkasin Retro-kuvion.

Tässä puolestaan kuuluisat Gekot myöskin Tilkunviilaajan Modernilla tilkkupinnalla. Näiden 'tuhansien' pienten sormien kanssa koneella meni ikuisuus, koska kone tikkaa tiukat mutkat hitaaaasti.
 

Tässä juuri tikkaamani Deb's Feathers Lähtisitkö kanssani.

Tikkausta Lähtisitkö kanssani -tilkkupeitolle

Olinkin jo odottanut pitkään, että ehtisin alkaa tikata isoja peittojani. Tässä niistä ensimmäinen.

Valitsin suosikkiani tikkauskuvioksi, mutta värin valita olikin vaikea, vaalea, vaaleampi, keski sininen, vihertävä, tumma.. eeei, mikään ei ollut täydellinen. Kunnes heitin tilkkupinnalle vaaleaa kermaa ja johan löytyi ! Käytin myös polyestervanua ja luulempa että tulen käyttämään sitä nyt enemmän kuin ennen. Vanu antoi kankaalle kauniin pyöreän pinnan ja tämäkin iso peitto säilyi sopivan kevyenä.

Väritys kamerassa on omituinen, oikeasti valkoinen on puhtaan valkoista.

Lisäksi olen oppinut uuden tavan harsia alareunan. Siirrän joka toisen nuppineulan ylöspäin ja ompeelen niiden alapuolelta. Silloin konkaat pysyvät alkuperäisessä kohdassa vastakkain ja niiden oikea kireys säilyy.

Viikon varrelta

Kun vihdoinkin uskalsin sanoa ajatukseni vakituisen siivoojan hankkimisesta ääneen, oli mieheni vastaus shokeeraava : ** VIHDOINKIN **  ... mitä siitä voitte päätellä.

Tänään oli sitten ensimmäinen päivä, ja voi kuinka ihana oli työskennellä Tilkkupajassa, kun tiesi että koti siistiytyy ihan minun mitään tekemättä, siis siellä. Ja pystyin täysin rinnoin tekemään omia ei niin hauskoja juttuja. Vaikka tietysti kaikki tilkkuiluun liittyvät asiat ovat hauskoja, suorastaa ihania.

Valmistin ison taustakankaan Lähisitkö-tilkkupeitolle monista eri paloista: kaksi kertaa täysi leveys ja lopuksi vielä 20cm kaitaleista lisäpituutta. Ja kun tämäkään ei vielä riittänyt, kangas loppui, ompelin lisäleveyttä valkoisista kaitaleista. Olen laskenut tätä taustakangasta pitkään ja hartaasti, kuinka saan kankaan riittämään, ja riittihän se. Ja valmistui nopeasti kun olin jo asiaa melkein tehnyt jo pitkään : D  Vain pienen pieni pala jäi jäljelle.

Hieman sain myös tikattua. Olin ostanut kaksi hauskaa Nooan Arkki paneelia ja tikkasin ne, ja sain jopa tehtyä kantittinauhat ja kiinnitettyä ne. Jee. Eikös kannattanutkin hankkia siivooja. Eikä tässä edes kaikki.

Tein kanttinauhan myös Tähtikartta-tilkkutyölle ja kiinnitin sen. Nyt täytyy enää ommella ne käsin kiinni toiselle puolelle. Se on lempipuuhaani. Samalla voi kuunnella vaikka keihäänheittoa. Sopii ikäänkuin teemaan.

Tänään tikkasin myös värikokeiluja valkoiselle kankaalle. Yksi lanka kaikkien kokeilujen joukossa oli sellainen että se ei vaan toiminut. Kun vaihdoin toiseen puolaan, tikkausjälki oli kaunista, mutta tämä yksi puola oli aivan mahdoton.  Se joutui nurkkaan häpeämään.

Tässä Joanetta ja minä poseeraamme kaverikuvassa. Joanetta on Statler-siskoni ja tapasimme Sugar Confrensissa Missourissa kesäkuussa. Hän vieraili Helsingissä ja jatkoi matkaa Islantiin.

 Tässä vielä yksi kaveri lähettää Ainolle terveisiä.

Tikkausta yksiväriselle kankaalle

Minä rakastan yksivärisiä kankaita... tiettyyn pisteeseen saakka. Luin kerran kuuluisan kirjailijan, tilkkutaiteilijan ja kankaiden suunnittelijan Sarah Fielken The Last Piecec blogista, että hän käyttää vain vähän yksivärisiä kankaita, ne ovat hänelle aina reikä tilkkupinnassa. Mielenkiintonen kommentti.

Olen yrittänyt yhdistää sekä yksivärisiä että kuviollisia kankaita ja olen huomannut, että sitä köyhemmäksi tilkkupinta tulee mitä enemmän siinä on käytetty yksivärisiä kankaita. Varsinkin suurina pintoina ne voivat olla vaikeita.

Tässä Tähtikartta tilkkupeitteessä olin erityisen innostunut käyttämään yksivärisiä ja rauhallisesti printattuja kankaita, mutta jälkikäteen ajatellen ne tuovat ehkä hieman kovan ja tylsän ilmeen peitolle. En tarkoita peiton värimaailmaa,  vaan sitä, että kankaasta puuttuu kontrastia rauhallisten - pienten ja suurten kuvioiden kesken. Värimaailmaan olen kuitenkin tyytyväinen.

No tikkauksella sain kyllä ilmettä muuttumaan hyvinkin pehmeämpään suuntaan. Tikkaus olisi voinut olla vieläkin tiheämpää.

Nämäkin vilistävät gekon poikaset antavat peitolle villin hauskan ilmeen, eikä yksivärinen kangas tunnu enää ollenkaan liian hallitsevalta.

Kun olen tutkinut tikkauksen merkitystä tilkkupinnalle olen huomannut miten paljon se voi rikastuttaa peittoa. Varsinkin, jos on käytetty yksivärisiä kankaita, voi tikkauksella tuoda niin paljon lisää mielenkiitoa ja vaihtelua. 

Rohkaisisin kaikkia tikkaamaan enemmän. Taidokas tikkaus tekee tilkkupinnastasi taideteoksen.

Ystäviä

Blogisfääri on ihmeellinen paikka. Sinne voi uppoutua ja siellä voi viettää tuntikausia. Se lisäksi että sieltä saa inspiraatioita ja ideoita omiin töihin, siellä oppii myös tuntemaan ihmisiä töiden takana.

Henkilökohtaisesti tunnen tietysti kaikki oman kiltani Helsingin Tilkkukilta Syyringin bloggaajat
Tilkunviilaajan, Kvilttaajan, Marlen ja Neula ja Puikko blogin pitäjän.

Lisäksi aikasemmin keväällä sain yhtäkkiä seurueen Saksasta, kun Confession of Fabraholic blogin pitäjä saapui tyttärensä ja ystävättärensä kanssa Töölön Tilkkupajan oven taakse. Todella hauska tapaaminen. Onneksi olin paikalla!

Vieraillessanin Lorren luona Amerikassa olen tavannut useasti Inspired by Antique Quilts blogin kirjoittajan. Olen saanut häneltä paljon hyviä vinkkejä niin ompelemiseen kuin blogin pitämiseen. Ihastuttava ihminen, ja erittäin ahkera ja taitava ompelija.

Ja sitten tietysti ruotsalainen Statler siskoni Bussler Bussler blogin pitäjä Maria. Tapasin hänet Missourissa kesäkuisella opintomatkallani. Hän on lähin tukeni ja turvani, onhan hänellä ollut sama longarm quilting kone jo vuoden pidempään kuin minulla.

Tapasin tilkkuiluun liittyvän ystävän  Joanettan myös Missourissa ja hän on niin ikään Statler siskoni. (Olemme kaikki yhtä suurta perhettä). Yhden päivän Helsingin vierailun aikana hän halusi tutustua Töölön Tilkkupajaan ja niinpä tapasimme hänet sekä hänen miehensä, siskonsa ja ystävättären heidän hotellillaan. Kävelimme pajalleni ja lopuksi joimme kahvit ihanan Pavlova kakun kera kotonani. Meillä oli todella hauskaa.

Lopuksi on hyvä lopettaa jälleen Missourissä näkemääni kauniiseen tilkkutyöhön.

Tikkaus on upeaa ! Kaikissa Missourin tilkkutöisä oli paljon tikkausta, olihan se alan mestareiden näyttely.

FQ Jokioinen 2012

Näyttelyn anti oli laaja ja joukosta löytyi monia suosikkeja. Valinta oli vaikea, mutta koska olen perinteisen tilkkutyön ystävä ja erityisesti pidän scrapy-tilkkutöistä, joissa on käytetty mahdollisimman paljon erikuosisia, mutta saman värisiä tilkkuja, päädyin tähän työhön. Työ oli käsin tikattu ja tikki ja lanka oli sopivan jämerää tälle työlle. Pidin kaikesta oikein paljon.

Työn nimi oli Mökkikesä (toivottavasti muistan edes nimen oikein) Tämän ihanan peiton tekijä on Eine Koskinen Tyyki.nyt killasta. (kiitos anonyymille vinkkaajalle)

Pidin paljon myös niistä töistä, joissa oltiin käytetty hyväksi vanhoja perinteisiä käsitöitä.  Pikku liina oli saanut uuden puhtaan keskustan, reunojen kauniit merkkaukset pääsivät jälleen koristamaan kahvipöytää.

Silmiä hiveli myös kaunis peitto, joka oltiin tehty vanhoista pitseistä, verhoista ja ties mistä materiaaleistä. Oikein ihana työ.

Yksi peitto oli koottu pitsineliöistä siten, että joka toinen neliö oli kankaasta. Olikohan virkatut neliöt löytyneet kirpputorilta, mummolan vintiltä vai kenties omasta varastosta.

Laittaisin mielelläni kuvia, mutta oma kamerani on miehelläni lainassa ja nyt jouduin turvaamaan puhelimessa olevaan kameraa. Ja jälki ei hivele silmiä.

Lopuksi sanoisin, että monessa työssä tikkaus oli ns heikoin lenkki. Ymmärrän hyvin, että vapaakonetikkaus on hyvin haastavaa ja sitä täytyisi harrastaa päivittäin, jotta jälki olisi kohdallaan. Itsellänikin tikkaus on ollut se viimeinen paha, joka lähinnä vain pilasi työn. No onneksi tähän on muutos, longarm quilting FINLAND : Töölön Tilkkupaja.  ***

Tervetuloa !